Luonnon virkistyskäytön lisääntyessä virkistykseen soveltuvat alueet vähenevät eri maankäyttömuotojen keskinäisessä kilpailussa. Esimerkiksi rannikolla ja saaristossa kesämökkirakentaminen uhkaa rantojen käyttöä.
Luonnon virkistyskäytön kasvava merkitys on kyllä tiedostettu ja yhteiskunnan panos ulkoilualueiden hankkimisessa on huomattavasti lisääntynyt. Valitettava poikkeus löytyy kuitenkin Turun kaupungin liikuntatoimen johdosta, jossa luonnon virkistyskäytölle ei tunnu löytyvän minkäänlaista ymmärrystä. Liikuntatoimen johdon luontokielteinen ajattelutapa kärjistyy häpeällisessä päätöksessä luopua Nötön ja Rahin ulkoilualueista.
Turun kaupungin omistuksessa olevat kuusi ulkoilualuetta ovat varustelultaan ja luonnonolosuhteiltaan hyvin erilaisia jolloin myös eri alueiden käyttäjäkunta eroaa toisistaan. Voidaan olettaa, että kun Vepsän kävijät arvostavat sosiaalista kanssakäymistä ja yhdessäoloa niin Nötössä puolestaan tärkeää on omassa rauhassa oleminen. Yhden alueen lakkauttaminen merkitsee käytännössä sitä, että alueen käyttäjät jäävät tyystin vaille vastaavaa virkistysmahdollisuutta.
Nötön ulkoilualueen lopettamisella liikuntatoimi arvioi säästävänsä 100000 mk vuosittain. Arvio on karkeasti ylimitoitettu, sillä alueen keskimääräiset käyttökustannukset vesibussiliikenteen lopettamisen jälkeen ovat olleet n. 30000 markkaa vuosittain. Alueen käytöstä koituvat yksilölliset ja yhteiskunnalliset hyödyt eivät ole rahassa mitattavia, mutta niitä voidaan pitää moninkertaisina säästöihin nähden. Hyvin hoidettuna Nötön ulkoilualueella on myös oma mainosarvonsa Turun kaupungille.
Nötö on aina ollut kaikkein heikoimmassa asemassa ulkoilualueiden määrärahoista päätettäessä ja tämä heijastuu myös alueen pelkistetyssä palveluvarustuksessa. Toisaalta, tätä voidaan pitää myös alueen vahvuutena, sillä tuskinpa alueen käyttäjät kaipaavat sen paremmin keskiolutterassia, tanssilavaa kuin huippukallista savusaunaakaan.
Nötön ulkoilualueen lopettamisella on kielteisiä vaikutuksia koko alueen palvelutarjontaan. Alueen ainoan kaupan olemassaolo on ollut pitkään uhattuna ja viime vuoden kauppa olikin suljettuna. Omalta osaltaan ulkoilualueen käyttäjät kaupan potentiaalisina asiakkaina luovat edellytyksiä uudelleen avattavan kaupan jatkuvuudelle. Ulkoilualueella lienee myös ainoa yleinen sauna koko ulkosaaristossa.
Liikuntatoimen virkistyspolitiikan lähtökohtina tuntuvat olevan ensisijaisesti kaupungin virkamieseliitin ja poliittisten päätöksentekijöiden omat henkilökohtaiset virkistystarpeet ja ulkoilualueiden käyttö kaupungin edustustarkoituksiin. Ulkoilualueiden käyttäjien tarpeiden syrjäyttäminen on johtanut alueiden kävijämäärien vähenemiseen. Erityisesti telttailijat omana käyttäjäryhmänään on tyystin unohdettu. Ulkoilualueiden investoinnit on kohdistettu yksipuolisesti kaupungin edustustilojen rakentamiseen.
Virheinvestointien huippua edustaa Kiilopään maja. Majoitustilasta on Lapissa jatkuvaa ylitarjontaa, eikä julkisen vallan tehtäviin markkinataloudessa kuulu kilpaileminen yksityisen yritystoiminnan kanssa verorahojen turvin. Majan harvalukuinen käyttäjäkunta koostuukin lähinnä kaupungin virkamiehistä ja poliittisista päätöksentekijöistä, joiden lomanviettoa kuntalaiset joutuvat näin tahtomattaan subventoimaan. Esim. liikuntatoimen johdon surullisen kuuluisan Kiilopään matkan hinnalla Nötön ulkoilualuetta olisi ylläpidetty lähes kaksi vuotta. Kiilopään maja pitäisikin myydä välittömästi ja saadut tulot tulisi kanavoida ulkoilualueiden käyttöön.
Harjoitetun virkistyspolitiikan painopistettä tulee pikaisesti muuttaa luonnonläheistä liikuntaa suosivaksi. Tarpeettoman sisämajoitustilan, edustustilojen ja raskaan infrastruktuurin rakentamisesta ulkoilualueille tulee luopua. Mökkislummit ja olutterassit eivät edistä luonnon virkistyskäyttöä. Kaupungin on ensisijaisesti turvattava virkistyskäyttöön liittyvät peruspalvelut.
Harjoitetun virkistyspolitiikan valitettavat seuraukset osoittavat, että liikuntatoimen johdosta ei löydy tähän tehtävään vaadittavaa osaamista. Ulkoilualueiden siirtäminen liikuntalautakunnan alaisuuteen on osoittautunut alueiden käyttäjien kannalta epäonnistuneeksi ratkaisuksi.
Jouko Viita,
Nötön ulkoilualueen valvoja 1993-1997
