Lukijoilta

Kristillisyys ei ole tiukkapipoisuutta

Kristilliset elämänarvot eivät ole tiukkapipoista uskovaisuutta, eivät kirkkojen tai hengellisten ryhmittymien luomia sääntöjä sen enempää kuin isien perintöjäkään, jotka nekin estävät elämästä täysipainoista ja rikasta elämää.

Mitä ne sitten ovat? Olen havainnut, ettei kovinkaan moni meistä tiedä tai ymmärrä mitä ns. kristillisillä elämänarvoilla tarkoitetaan. Olin 22.2. tv-ohjelma Amorinkaarissa ja sinkku-ilmoituksessa mainitsin arvostavani kristillisiä elämänarvoja. Se ymmärrettiin siten, että olen ns. tiukkapipoinen uskovainen.

Monien sillä tavoin rajoittuneiden elämästä puuttuvat elämän suomat nautinnot ja ilot ja sellainen ihminen voi suorastaan vieraantua koko tälle yhteiskunnalle. Hänelle voi muodostua harhakuva siitä, mitä todellisuudessa hänen ympärillään tapahtuu. Hän saattaa eristäytyä, koska maailma on niin paha. Se hengellinen ryhmittymä, johon hän on liittynyt voi tulla entistä tärkeämmäksi pakopaikaksi elävästä elämästä.

Kristilliset elämänarvot eivät suinkaan velvoita menettelemään siten. Ne eivät todellakaan tarkoita sitä, ettei halua tai kykene nauttimaan elämästä täysipainoisesti. Juuri kristilliset elämänarvot velvoittavat meitä olemaan toisten ihmisten keskellä tasavertaisina ja osoittamaan puhdasta rakkautta, uskollisuutta, rehellisyyttä, anteeksiantamista, iloa toisen onnistumisesta, hiljaista kuuntelemista, keskinäistä luottamusta ja eroottista rakkautta valittunsa kanssa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mitä siis jää puuttumaan? Ainoastaan negatiiviset ja ikävät asiat. Ne ns. ei-kristilliset arvot. Jokainenhan meistä tietää mitä pahaa tai ikävää hän ei toivo tai halua toisten tekevän.

Kannattaa siis vilkaista Raamattuakin. Sieltä löytyy paljon hyviä vinkkejä siitä kuinka voi osoittaa oikeaa rakkautta käytännössä puolisolle, ystävälle tai lähimmäiselle. Se, käykö kirkossa ja missä kirkossa, on jokaisen oma asia. Suosittelen sitä kuitenkin.

Vaikka olen päättänyt olla parhaani mukaan ns. kunnollinen ihminen ei luonteeni ole muuttunut. Näen enemmän kauniita asioita kuin ennen.

Kerran eräs pastori tiivisti 17 vuoden saarnojensa sisällön yhteen kysymykseen: Mitkä ovat ihmiselle kolme vaikeinta ja tärkeintä asiaa tai sanaa? Vastaus: Rakasta, anteeksi ja kiitos.

Näitä arvoja kunnioittavien ihmisten ei tarvitse olla ns. fanaattisia uskovaisia. Mielestäni niitä arvostavat kaikki tervejärkiset ihmiset ikää ja sukupuolta katsomatta. Niinpä näiden hyvien arvojen tulisi kuulua jokapäiväiseen elämäämme.

Jaakko Voutilainen
liikkeenharjoittaja
Paimio