Lukijoilta

Kalavaleista saaristolaistarinoihin

Kalatalousyrittäjä Tor Bergman syytti vastineessaan (TS 2.3.) minua väärien tietojen levittämisestä ja penäsi laskutaitoni perään. Käyttämäni prosenttiluvut, joiden mukaan Saaristomeren vuotuisesta fosforikuormituksesta 71 prosenttia on lähtöisin maataloudesta ja 21 prosenttia kalankasvatuksesta, ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kaupin artikkelista (HS 31.8.1997). Kuormituksista on esitetty pienempiäkin prosenttilukuja. Esimerkiksi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu nro 82 vuodelta 1994 esittää kalankasvatuksen osuudeksi lukuja 14 prosenttia ja 9 prosenttia, tarkasteluajanjaksosta riippuen.

Samaisen raportin mukaan kalankasvatuksen osuus fosforipäästöistä voi kuitenkin kesäkuukausina olla 50 prosenttia ja eräillä merialueilla kuten Kustavissa ja Taivassalossa jopa yli 90 prosenttia. Kaiken kaikkiaan Saaristomeren kalankasvatuslaitosten fosforipäästöt vastaavat koko pääkaupunkiseudun asutusjätevesien fosforipäästöjä. Onko tämä missään järjellisessä suhteessa elinkeinon merkittävyyteen?

Bergman väittää, että Saaristomeren suurin kuormitus tulee Suomenlahdelta ja muualta Itämereltä. Väite perustuu virheelliseen ajatusmalliin. Taustakuormitusarvoja ei voi käyttää kalanviljelyn puolestapuhujana, sillä taustakuormitusta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ravinteita virtaa Saaristomerelle muualta Itämerestä ja Saaristomeren ravinteita virtaa edelleen muualle. Itämeren ekosysteemi on sopeutunut vuosituhansien kuluessa tietyn tasoiseen taustakuormitukseen. Vain taustakuormituksen ylittävät ravinteet lisäävät ekosysteemin perustuotantoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Samaten Bergmanin viittaus kalankasvatuksen vaatimattomaan osuuteen koko Itämeren ravinnekuormasta vääristelee pahasti totuutta. Kukaan ei ole väittänyt, että kalankasvatus tuhoaa koko Itämeren, vaikutukset ovat onneksi alueellisia tai paikallisia.

Vuonna 1995 eri teollisuudenalojen ympäristöinvestoinnit Suomessa olivat yhteensä noin 1,5 miljardia markkaa. Köyhä ja velkainen Turkukin valmistautuu investoimaan lähivuosina 250 miljoonaa markkaa uuteen jätevedenpuhdistamoon ja tehokkaampaan typenpoistoon. kalanviljelijät kuitenkin haluavat säilyttää yksinoikeutensa laskea tuotannon jätteet puhdistamattomina luontoon, vaikka kaupassa kilo kirjolohta maksaa vähemmän kuin kilo tuorekurkkua.

Kalanviljelyn liikevaihto vuonna 1995 entisen Turun ja Porin läänin alueella oli 150 miljoonaa markkaa. Kalanviljely ei kuitenkaan ole ainoa merkittävä elinkeino saaristossa ja sen työllistävällä vaikutuksellakin on merkitystä korkeintaan paikallisesti. Matkailuelinkeino on paljon merkittävämpi: sen liikevaihto yksinomaan saaristokuntien alueella on varovaisestikin arvioituna yli 200 miljoonaa markkaa. Valitettavasti nämä kaksi elinkeinoa ovat keskenään syvässä ristiriidassa eivätkä pidemmällä tähtäimellä mahdu samaan saaristoon, mikäli kalanviljely jatkuu nykyisenkaltaisena. Vai onnistuisikohan matkailuyrittäjä myymään lomaviikkoja luonnonkauniista saaristosta, jossa limainen levämatto peittää vesirajan, uiminen on kiellettyä ja sinilevälautat kimmeltävät kauas horisonttiin?

Katri Sarlund
biologi
Turun Seudun Vihreät ry:n puheenjohtaja