Lukijoilta

Kotimainen ruoka
vai helikopterit

Onko maaseudun tulevaisuus uhattuna? Mikä on suomalaisen maanviljelijän tulevaisuus? Kumpi on Suomen kriisien hallinnan ja puolustuksen kannalta tämänhetkisessä tilanteessa tärkeämpi, kotimainen elintarviketuotanto tai taisteluhelikopterit?

Syy hätähuutoon ei ole yksinomaan EU:n ja Lipposen. Suurin, kokonaan korjaamatta oleva asia on edellisen hallituksen tekemä maatalouden EU-sopeutus. Maanviljelijöiden tuloja pudotettiin 10-30 prosenttia, joka oli täysin käsittämätön ja perusteeton teko.

EU:hun liityminen vaati tuottajahintojen alentamista, mutta ei ennen liittymistä. Mikäli tuloja ei olisi juuri ennen liittymistä pudotettu, liittymisneuvotteluissa olisi taatusti saatu paremmat tulokset.

Vaikka kritisoin vahvasti edellistä hallitusta, mitään synninpäästöä en Lipposen hallitukselle anna, vaikka se onkin ottanut vain murto-osan maanviljelijöiden tulosta pois edellisen hallituksen tulonleikkauksiin nähden. Viimeisen kolmen vuoden aikaiset leikkaukset ovat olleet kuitenkin erittäin kohtalokkaita maanviljelijän palkkapussissa. Ne pienet positiiviset uudistukset ja mahdollisuudet, jotka ovat tulleet maaseudulle, häviävät leikkausten takia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ennen EU-jäsenyyttä puhuttiin ns. suljetusta järjestelmästä elintarvikeketjussa. Sen piti liittymisen myötä hävitä ja tilanteen parantua markkinatalousmekanismin alkaessa toimia. Mutta viljelijän kannalta tilanne on muuttunut käsittämättömäksi: Suomessa on EU:n halvimmat tuottajahinnat ja kovimmat kustannukset.

Viljelijöiden kanssa kauppaa tekeviä liikkeitä on Suomessa vähän ja uusia ei ole tullutkaan, joten liikkeet saavat hoitaa kauppaa parhaalla katsomallaan tavalla. Ja kyllä ovat osanneetkin, kaikki mahdollinen on rohmuttu, viljelijän katsoessa sivusta, avuttomana mutta osittain myös toimettomana.

Mielestäni hurjimpia esimerkkejä ovat keskenään hintansa sopivat viljaa ostavat liikkeet ja rehufirmat. Miksi ei edes kilpailuvirasto puutu asiaan? Oma lukunsa on esimerkiksi LSO, joka kolmessa vuodessa on noussut konkurssikypsästä tilasta kilpailukykyiseksi lihakonserniksi. Menestyksen ovat viljelijät kiltisti maksaneet alhaisina tuottajahintoina.

Tilanne on nyt sellainen, että pelkillä puheilla ja myötäelämisellä ei maanviljelijän tulevaisuudenkuvaa kohenneta. Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että kotimainen ruuan tuotanto on säilytettävä ja siitä oltaisiin ilmeisesti myös valmiit maksamaan.

Muutamat kansanedustajat ovat sanoneet, että ei ole rahaa auttaa maanviljelijöitä, vaikka myötätuntoa onkin. Väite on todistettavasti väärä. Eduskunnassa puhutaan sydämen palolla taisteluhelikoptereista, jotka maksavat vähintään 6000 miljoonaa markkaa, eikä muka ole rahaa.

Mahdollisuuksia maatalousyrittäjän tulevaisuuden turvaamiseen on, sitä ei EU estä. Kauppaliikkeidenkin toimintaan pitää keinot löytyä, ei tällainen kauppa ole markkinataloutta.

Kirjoittaja on maanviljelijä Uudestakaupungista.