Lukijoilta

Turun Sanomien pääkirjoitus suununtaina 8.3.
Automaattinen kulunvalvonta
saatava pääradoille ja pian

Jyväskylän perjantaisella rautatieturmalla ja vajaan kahden vuoden takaisella Jokelan onnettomuudella on häkellyttävän paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa pikajuna syöksyi suurella ylinopeudella asema-alueen vaihteeseen ja suistui radalta traagisin seuraamuksin. Molemmat turmat olisi myös mitä todennäköisimmin voitu välttää, jos kyseisellä rataosuudella olisi ollut käytössä automaattinen kulunvalvontajärjestelmä.

Veturin rekisteröintilaitteen eli ns. mustan laatikon kirjaamista tiedoista ilmenee, että Jyväskylän onnettomuusjunan nopeus oli vielä puoli kilometriä ennen tapahtumapaikkaa liki 130 kilometriä tunnissa. Se on yli kolminkertainen ratapihalla johtavan vaihteen kohdalla sallittuun enimmäisnopeuteen verrattuna.

Miksi Turusta Pieksämäelle matkalla ollut pikajuna ajoi näin järjetöntä vauhtia tällaisessa tilanteessa? Kysymys askarruttaa nyt Jyväskylän onnettomuuden tutkijoita samalla tavalla kuin keväällä 1996 Tuusulan Jokelassa. Yhtäläistä on sekin, ettei veturia kuljettanut henkilö ei ole kertomassa, mitä tapahtui ja miksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tampereelta lähtiessään juna oli 20 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Ennen Jyväskylään tuloa se oli kuitenkin kirinyt kiinni myöhästymistään neljä, viisi minuuttia. Yhtenä mahdollisena syynä suureen ylinopeuteen on pidetty aikataulupaineita.

VR:n taholta kiistetään jyrkästi, että veturinkuljettajilla olisi velvoite korjata myöhästelyjä norminopeuksista poikkeamalla. Periaate, jonka mukaan täsmällisyyteen pyritään, mutta ei turvallisuuden kustannuksella on helposti lausuttu. Vaikeampi on tietää, miten veturihenkilöstö ja aikataulujen suunnittelijat ovat omaksuneet kyseisen periaatteen.

Mitään tekniseen tai toiminnalliseen vikaan viittaavaa syytä onnettomuuteen ei ole tutkimuksissa löytynyt. Niin aseman opastimet kuin junan jarrut ja muu tekniikka näyttävät toimineen normaalisti. Tutkinnan painopiste on nyt inhimillisten tekijöiden kartoituksessa.

Vaikka tutkintalautakunta ei kernaasti kesken työnsä ota kantaa turman syihin, yhden asian se oli valmis jo lauantaina vahvistamaan: automaattinen kulunvalvonta olisi estänyt Jyväskylän onnettomuuden. Kymmenen ihmisen kuolema, 47 loukkaantuminen, satojen suru, järkytys ja miljoonien aineelliset vahingot olisi siis voitu välttää.

Junan nopeutta kontrolloivan automaattisen kulunvalvonnan tarpeellisuus todettiin murheellisella tavalla jo Jokelan turman yhteydessä. Se herätti VR:n ja ratahallintokeskuksen lupaamaan ripeitä otteita rautatieliikenteen turvallisuuden kehittämiseksi.

Yhtä ja toista onkin saatu aikaan. On lisätty eritasoristeyksiä, modernisoitu opastinjärjestelmiä ja parannettu rataliikenteen hoitoon liittyvää viestintää. Automaattinen kuluvalvonta on rakennettu kuitenkin vain kolmelle Suomen rautateiden pääradoista.

Suunniteltu päärataverkon varustaminen kulunvalvonnan automatiikalla maksaa 360 miljoonaa markkaa. Se ei ole paljon, kun ottaa huomioon, että rautatieverkon kunnossapito aiheuttaa vuosittain miljardiluokan kustannukset. Valitettavasti hanketta hidastaa tarve uusia samalla muita turvalaitteita.

Liikenneministeri Matti Aura lupasi Jyväskylän turmapaikalla käydessään kiirehtiä automaattisen kulunvalvontajärjestelmän rakentamista. Ratahallintokeskuksen aikataulun mukaan järjestelmä olisi kokonaisuudessaan käytössä vasta vuonna 2002.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ripeämpiin otteisiin on aihetta. Jokelan ja Jyväskylän kaltaiset onnettomuudet eivät saa toistua.