Lukijoilta

Juustohöylän sijasta kirves käteen

Jäin ihmettelemään Liisa Loiri-Plossilan kirjoitusta (TS 4.3.). Mitä se sellainen jaksamisen äärirajoilla työntekeminen on. Tuli jälleen eteen kysymys siitä, mitä varten töihin lähdetään, oleskelemaan, vaiko työtä tekemään. Saadaanko palkkaa työntekemisestä, vaiko työpaikalla olemisesta.

Kalliiksi käy yhteiskunnalle virkamiesten palkkaaminen, jos se perustuu velvollisuuteen olla työpaikalla. Nykyisten työaikalakien ja lukuisten loma- ja taukoaikojen johdosta, työaika on hyvin rajattu ja lyhyt. Jos tuo 7,5 tuntia sitten tehtäisiin työtä tehokkaasti, niin ei kyllä olla jaksamisen äärirajoilla, tai sitten meillä on sekä henkisesti, että fyysisesti erittäin heikkoa työainesta.

On asennekysymys, jos koko ajan valittaa niin käyhän se voimille, mutta jos on oikea asenne työntekoon ja oikea työmoraali, niin ei työ suinkaan väsytä. Itse olen kyllä tullut siihen tulokseen, että vähäinen työnteko vie loputkin voimat ja työhalut, nopeatempoinen ja pitkä työpäivä taas antaa tervettä energiaa.

Pienyrittäjänä tiedän, että on aamulla aikaisin aloitettava, tehtävä myöhään iltaan, viikonloput päälle ja lapsityövoima tekee useimmiten kotityön, kunnes vanhemmat vihdoin tulee kotiin. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, eikä ehditä turhista valittamaan, jos kesällä ehditään pitämään viikko palkatonta lomaa, niin ollaan tyytyväisiä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eikä me yrittäjät suuren palkan takia tehdä pitkää päivää, vaan sen takia, että edes säilyisi työpaikka. Suurin osa tuotosta kun menee erilaisina veroina yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Yrittäjien tehtävähän onkin kattaa yhteiskuntamme menot, ja unohtaa välttämättömimmätkin omat menot. Tässä valossa näenkin asiat niin, että juustohöylän sijasta pitäisi käyttää kirvestä ja lomautuksien lisäksi pitäisi virkoja rajusti vähentää, samoin lukuisia tukiaisia. Saattaisi tulla edullisemmaksi jopa pitää virkamiehet työttömänä.

Nimimerkki TL