Lukijoilta

Kutsumus hukassa

Suomen evankelisluterilaisen kirkon hiippakunnissa on tapana pitää synodaalikokouksia. Näissä kokouksissa käsitellään mm. aikaisemmin sovitusta aiheesta tehtyä tutkimusta, joka kirjoitetaan pieneksi kirjaksi. Vuoden 1998 Kestääkö kutsumus -kirjan kirjoittaja oli kirkkoherra Tapio Seppälä.

Seppälä on haastatellut neljää henkilöä. Haastateltavien joukosta jäin kaipaamaan teologia, joka odottaa, saako hän apostolisessa järjestyksessä toimitetun pappisvihkimyksen ja kirkkoherraa, joka hoitaa virkaansa apostolisen järjestyksen mukaan, pitäen raamattua ylimpänä ohjeenaan. Kokemuksesta tiedämme, että tuomiokapitulit ja piispat eivät heitä ensimmäisinä ole tukemassa. Mielestäni juuri heillä olisi ollut selvää sanottavaa kutsumuksen kestävyyden perusteista.

Seppälä kirjoittaa: Voisiko kutsumus olla samansuuntainen Jumalan ääni kuin omassatunnossa kuultava. Erona omantunnon ääneen olisi se, että kutsumuksen ääni olisi luonteeltaan enemmän tulevaisuuteen viittaavaa ja uutta näyttävää, kun taas omantunnon ääni on usein miinusmerkkinen, kontrolloiva ja varoituksen kautta suojeleva. Tässä ajatuksessa kutsumus Jumalan äänenä kirkastaisi ihmiselle itselleen sopivan mahdollisuuden elämässä. Tämä ääni ei liittyisi suoraan ihmisen pelastuksen kysymykseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seppälä ohittaa kokonaan omantunnon äänen ja Jumalan sanan yhteensovittamisen. Omassatunnossa kuultava kutsumus ei voi olla Jumalan ääni, jos se on Jumalan sanan kanssa ristiriidassa. Teologien on äärimmäisellä vakavuudella otettava tämä huomioon erityisesti seurakunnan kaitsijan virkoja täytettäessä. Kutsumuksen ääni ja sen noudattaminen liittyvät suoraan ihmisen pelastuksen kysymykseen.

Seppälän valitsemat neljä teologia on valittu yksipuolisesti saman kirkollisen näkemyksen omaavista henkilöistä. Raamattuun, kirkon ylimpään ohjeeseen sitoutumista ei heistä löydy. En kuitenkaan usko, että tilanne kirkon kaikkien työntekijöiden kohdalla olisi näin huono. Ehdotan, että seuraavaa synodaalikirjaa tekemään valitaan kaksi kirjoittajaa. toinen edustamaan liberaalia kirkkonäkemystä ja toinen raamatulle uskollista, konservatiiviseksikin sanottua linjaa.

Kirjan lopussa on luettelo virikkeitä antaneista kirjoista, niitä on 53 kappaletta. Raamattu ja luterilaisen seurakunnan opin ja uskon tunnustuskirjat puuttuvat näiden kirjojen joukosta.

Juhani Forma