Lukijoilta

Pääkirjoitus 6.3.1998:
Poliittinen muuttoliike vie
poliittiset johtajat Helsinkiin

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho on seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä. Kokoomuksen puheenjohtajaa Sauli Niinistöä kiehtoo ajatus ehdokkuudesta Helsingissä.

Ahon ratkaisua on ihasteltu. Keskustan Helsingin piirin mukaan päätös on rohkea. Kiitellä pitää Esko Ahoa, kun uskaltaa laittaa itsensä likoon, suitsuttaa keskustan Helsingin piirin puheenjohtaja Matti Vainio Suomenmaassa.

Suitsutusten takana on arvio, jonka mukaan Aho nostaa keskustan äänisaaliin Helsingissä niin korkeaksi, että vetää imussaan toisenkin edustajan Arkadianmäelle.

Helsinki on perinteisesti ollut keskustalle kivinen pelto. Äänisato on ollut vaikeasti korjattavissa kylvi minkälaisia lupauksia tahansa. Ahon menestysarviot nojaavatkin otaksumaan, että Helsingissäkin sikiävä EU- ja Emu-vastaisuus tuottaisi ääniä keskustan laariin.

Kun ehdokkuutta vielä hehkutetaan mediassa titaanien taistelulla ja pääministerikisalla, odotukset ovat ymmärrettävästi korkealla. Tähän saumaan liitetään myös Niinistön Helsinkiin siirtyminen. Kokoomukselta puuttuu sieltä vahvoja nimiä. Pertti Salolaisen poliittisessa jäämistössä on yli 16000 ääntä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun samassa vaalipiirissa ottaisivat toisistaan mittaa kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat, asetelma on kieltämättä kihelmöivä. Jännittävä kamppailu nostaisi luultavasti myös äänestysaktiivisuutta.

Todennäköistä on, että puhtaasti puoluepoliittiset laskelmat puoltavat Niinistönkin lähtemistä Helsinkiin. Jos vastakkain ovat vain Aho ja Paavo Lipponen, Niinistö ja kokoomus jäävät taustalle. Lisäksi Aho voi viedä ääniä kokoomukselta, ellei puolueella ole vahvaa edustajakaartia Helsingissä.

Turun eteläisessä vaalipiirissäkin moni odottaa Niinistön lähtöä, vaikka kokoomuksen piirin toiminnanjohtaja Juho Savo vetoaakin Niinistöön, että hän pysyisi vaalipiirissä. Niinistö keräsi viime vaaleissa peräti 19000 ääntä. Niille olisi ottajia.

Tässäkin asiassa on toinen puoli ja se on paljon merkittävämpi kuin puolueiden vaalimenestys Helsingissä. Minkälaisen signaalin Helsinkiin muuttavat puoluejohtajat antavat muulle Suomelle?

Keskustakin on terävöittänyt oppositioprofiiliaan syyttämällä hallitusta maan ja kansan jakamisesta. Suomalaiset muuttavat keskuksiin. Sitä kehitystä ei hevin käännetä. Siitä seuraa ongelmia sekä vastaanottaviin kuntiin että menettäviin kuntiin.

Suurten puolueiden johtajien muutto Helsinkiin kertoo kansalaisille - kaikista hyvistä ja perustelluista selityksistä huolimatta, että puoluejohtajat näkevät vain Helsingissä olevan todellisia mahdollisuuksia menestyä.

Kun puheenjohtaja Aho Helsingin Sanomien näyttävässä ilmoituksessa kysyy tahdotko lähteä mukaan?, se helposti ymmärretään kutsuksi: muuta sinäkin Helsinkiin.

Pääkaupunkiseudun tärkeydestä huolimatta eduskuntavaaleja tai puolueiden välisiä voimasuhteita ei ratkaista Helsingissä, vaikka se siltä joskus näyttääkin.