Lukijoilta

Rivien välistä -kolumni
Juhani Heimonen:
Puolustuspopulismia

Turkulainen kansanedustaja Annika Lapintie (vas) vastustaa puolustusvoimien helikopterihankintoja. Hänen mielestään niissä ei ole kyse Suomen turvallisuudesta, vaan Vietnam-elokuvista intonsa ammentavien halusta päästä leikkimään isojen poikien sotaleikkejä.

Paikallisradiosta muistiin tallentunut haastattelulausunto on paljon puhuva. Se osoittaa, miten viileän analyyttisesti poliittiset päättäjät kykenevät näinkin vaikeaa, monisäikeistä ja tunteita ruokkivaa asiaa lähestymään.

Lähes samalle tasolle yltävät ne humanistit, jotka sormi tanassa heristen esittävät toinen toistaan populistisempia arvovertailuja.

Kuolemaa kylvävän taistelukopterin vastapooliksi on keksitty muun muassa Medi-Heli. Se on lukuisia ihmishenkiä pelastanut lääkärihelikopteri, joka lentää suurelta osin vapaaehtoisten avustusten varassa.

Yhden 100 - 150 miljoonaa markkaa maksavan Tigerin, Apachen tai Super Cobran hinnalla saataisiin kuulemma viisi Medi-Heliä. Vertailun synnyttämä mielikuva hyvän ja pahan, laupeuden ja säälimättömyyden vastakkain olosta on tehokas.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Valitettavasti maan sotilaallinen kriisivalmius ja rauhan ajan pelastuspalvelu eivät ole toisiaan poissulkevia, saati korvaavia toimintoja. Molempia tarvitaan.

Helikopterien ympärillä kieppuva yhteiskunnallinen keskustelu on saavuttanut kaikkinensa melko erikoiset mittasuhteet. Eduskunnassa aiheen käsittelyä on säestänyt viime päivinä suorastaan marttyyrimainen paatos.

Kansanedustajat ovat tuohtuneina huomanneet, että heitä ohjaillaan. Että maan ylin poliittinen johto on aloittanut asiassa massiivisen vyörytyksen ja pakottamista lähentelevän lobbauksen.

Stefanusten eturintamaan on astunut puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, reservin majuri Kalevi Lamminen (kok). Minua ottaa päähän, hänen kerrotaan puuskahtaneen.

Samojen lähteiden mukaan Lamminen epäilee, että kopterien hankinnasta on annettu lupauksia Natolle ja siksi kaupoille on saatava äkkiä eduskunnan siunaus.

Erityisen loukkaantuneita parlamentaarikot tuntuvat olevan siitä, että tasavallan presidentti on ilmoittanut kannattavansa valmiushelikopterien hankintaa.

Jos presidentin puuttuminen tällaiseen asiaan on tahditonta, mihin Suomen puolustusvoimien ylipäällikön ja ulkopolitiikan ykkösjohtajan sitten sopii ottaa kantaa.

Kansanedustajien uikutus ei anna järin vakuuttavaa kuvaa tasavallan ylimpien vallanpitäjien jämeryydestä.

Niin Lammisen kuin kaikkien muidenkin arkadialaisten pitäisi tietää, että viimeinen sana on eduskunnalla. Jos se ei halua valmiuskoptereita, niitä ei puolustusvoimille osteta.

Poliitikkojen käyttäytymisestä voisi luulla, että esille on otettu yhtäkkiä täysin uusi ja irrallinen hanke. Kuitenkin kysymys on kansallisen puolustuksen kehittämiseen oleellisesti sisältyvä valinta, jonka strategiset raamit eduskunta hyväksyi hallituksen turvallispoliittisessa selonteossa vuosi sitten.

Vaikka Suomen puolustusratkaisu perustuu vastaisuudessakin asevelvollisuusarmeijaan ja valtakunnan koko alueen kattavaan alueelliseen puolustukseen, sotaväkeä haastaa yhä lisääntyvä teknistymisen, liikkuvuuden ja joustavan tehokkuuden vaatimus.

Vähemmästä on saatava irti enemmän. Tämä koskee sekä asevoimien kriisiajan vahvuutta että taloudellista panostusta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maanpuolustusalueille perustettavat valmiusprikaatit taistelu- ja kuljetuskoptereineen ovat vastaus näihin haasteisiin. Uusien yhtymien yksiköitä käytetään myös kansainvälisen kriisien hallinnan tehtäviin.

Kaikesta päättäen poliitikkoja kiinnostaa puolustusvoimien toiminnassa enemmän päivänkohtainen pisteiden keruu kuin pitkäjänteiseen kehitystyöhön sitoutuminen.

Kuvaava oli varuskuntien lakkauttamisesta käyty sanasota, jossa rintamalinjat noudattivat tuttuja aluepoliittisia linjauksia ja vielä tutumpaa vaalipiirijakoa.

Paljosta sotaväki saa syyttää myös itseään. Taitamattomammin kenraalit tuskin olisivat voineet helikopterihankintaa lanseerata.

Unohtui sekä päättäjien informointi että koko kansan armeijalta edellytettävä rehti avoimuus.

Kirjoittaja Juhani Heimonen on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.