Viime torstain kolumnissaan Salo pilaa kirjastomaineensa Juhani Heimonen viljelee hyväntahtoiseen tyyliin ihmeellisiä argumentteja. Ensinnä Turun konserttisaliin on aika vaikea päästä ellei ole lunastanut jonkinlaista pääsylippua. Eiköhän kuuntelijat pääsylipun hinnalla osallistu sinfoniaorkesterin ylläpitoon. Turun konserttisalissa menee tauolla vielä kahvioonkin parikymppiä.
Sitä vastoin palveluksen veronmaksajilleen Salon seudun kunnat tekevät tukemalla Salon kirjaston erityispalveluja taloudellisesti. Tällä toiminnalla kunnat itse asiassa säästävät rahaa. Todellisuudessa kirjastoasiassa lienee kysymyksessä todellisen tilanteen tunnistaminen ja kustannusten jakaminen hieman oikeammalla tavalla.
Salon lähikunnissa asuvien ihmisten ja erityisesti kirjaston käyttäjien tulisi pyrkiä vaikuttamaan kotikuntansa päättäjiin. Kuten kaunis sanonta kuuluu kansalaisilla täytyy olla lainausoikeus. Tästä syystä lähes kaikissa kunnissa on kirjasto. Mutta palvelun tasoa voidaan laajentaa ja kohentaa hyvällä yhteistyöllä ja se edellyttää aina hieman rahan käyttöä.
Minua on aina kummastuttanut kirjaston ja marketin yhdistäminen keskenään. Sen verran yhtäläisyyttä lienee, että aikoinaan kun Salon kirjastolle etsittiin paikkaa, niin eräässä julkaisussa todettiin: kirjaston pitää sijaita siellä mihin voitaisiin perustaa vaikka Salon paras kauppakeskus.
No, aika lähelle kirjastoa nuo kauppakeskukset sitten myöhemmin tulivatkin. Mutta väittämä, että ihmiset tulevat kirjastoon pääosin kauppakeskuksen kautta tuntuu hieman haetulta. Eiköhän Salon lähikunnista tulla kauppakeskuksiin lähinnä niiden laajan valikoiman ja hintatason vauhdittamana.
Salon talousalue tarvitsee vain yhden todella monipuolisen ja laajalti erikoistuneen kirjaston kuntakohtaisten sivukirjastojen ohella. Kaikkien yksiköiden ei kannata hankkia cd-romppuja ja standardeja. Moni ei ehkä edes tiedä, että Salon kirjastossa on täydellinen SFS-ISO standardien kokoelma.
Salon seudulla kaivataan annos luovaa kirjastoajattelua asioiden uudelleen järjestämiseksi. Salon seudun kuntien yhteistyökyvyttömyys joillakin alueilla on vaikeasti purettava este. Mutta niin kirjaston kuin terveydenhuollonkin kohdalla hyvinvointiyhteiskunta on kuin suunnitelmatalouden rakentamista.
Kirjastoasia ei ole niin vaikea, etteikö kuntakohtaisia päätöksiä voisi oikaista terveen järjen käytön nimissä. Tosin voi hyvin kuvitella, että kunnissa pohditaan enemmän oman päätäntävallan kaventumista kuin varsinaista pääasiaa, niinpä usein lipsahdetaan sivuraiteelle. Paluu on sieltä aina vaikea.
Kuitenkin kaventuvat tuotot ja paisuvat menot edellyttävät yhteistyötä palvelutasoa laskematta. Tavallinen kadunmieskin tajuaa, ettei päällekkäisestä toiminnasta ole mitään hyötyä. Niin muuttuu maailma Salon seudullakin.
Osmo Koskinen
Salo
