Pääkirjoitus 22.1.1998:
Talvikisoista tuskin tulee
automaattista rahasampoa
Helsingin, Lahden ja Lillehammerin yhteinen hanke talviolympialaisten järjestämiseksi vuonna 2006 on lujassa vauhdissa. Jopa niin, että suurimpia epäilijöitä alkaa jo hirvittää se mahdollisuus, että puutteellisesti arvioitujen jättiläismenojen taakka kaatuisi lopulta suomalaisten veronmaksajien niskoille.
Helsingin ja Lahden kaupunginvaltuustot ovat antaneet siunauksensa hankkeelle, Lillehammer on sitoutunut järjestämään kisojen alppilajit ja valtiosihteeri Rauno Saaren johtama työryhmä esittänyt parin miljardin markan valtiontakuiden myöntämistä. Hallitus vahvistanee takuiden myöntämisen ensi viikolla.
Saaren työryhmä on viisaasti esittänyt tiukkaa seurantaa kisahankkeen menotaloudelle. Veronmaksajien piikkiin ei ole tarkoitus panna markkaakaan ilman, että seurantaryhmä olisi sen etukäteen hyväksynyt.
Vaikka epäilijät voivatkin tuntea itsensä kontrollin takia levollisiksi, on tässä kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa urheiluhankkeessa kuitenkin monia yllätyksellisiä tekijöitä, jotka voivat purkautua runsaina arvioimattomina lisämenoina.
Talvikisat ovat joskus ennenkin tuottaneet järjestäjilleen mittavia tappioita, jotka ollut pakko tasata veromaksajien kukkarosta.
Koko kisabudjetin arvioidaan nyt olevan 3,2 miljardia markkaa. Vaikka suurin osa kisapaikoista on valmiina, maksaisivat nämä kisat joka tapauksessa maltaita.
Hanke on poikkeuksellinen olympiakisojen historiassa. Talvikisoja ei ole aiemmin jaettu kahden maan ja kolmen kaupungin kesken. Sitä paitsi Lillehammer on neuvotellut itselleen merkillisen hyvän sopimuksen. Sen ei tarvitse välittää tappioista, mutta lipputuloista se kuittaa neljänneksen.
Talvikisojen hakeminen Suomeen on vähän kuin lohenpyynti. Sitä kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Monet näyttävät uskovan, että kisojakin kannattaa hakea, vaikka Kansainvälinen olympiakomitea ei niitä lopulta myöntäisikään.
Jo tähän mennessä on tarjolla useita paikkakuntia eri puolilta Euroopan talviurheilukeskuksia, muun muassa Sveitsistä on tulossa Suomelle kova vastus.
Prosessi etenee nyt siten, että halukkaat kisajärjestäjät ilmoittautuvat Kansainväliselle olympiakomitealle aivan lähiaikoina ja varsinaiset hakemukset toimitetaan perille ensi syksynä. KOK puolestaan tekee päätöksen vuoden 2006 kisajärjestäjästä vuoden 1999 syksyllä.
Aikataulu merkitsee sitä, että lobbaustoiminta kolmen pohjoisen kaupungin puolesta on aloitettava hetimiten. Hanke on jo niin kovassa vauhdissa, ettei sitä ilmeisesti enää pysäytä mikään paitsi KOK:n mahdollinen tylyys loppumetreillä.
Suomalaiset urheilujohtajat ovat saaneet epämääräisiä lupauksia ja rohkaisua KOK:n johdon suunnalta, mutta epäilemättä myös useat muut tarjokkaat ovat kokeneet saman. Suuria satsauksia on vältettävä siihen saakka, että kisaisännyys on varmistunut. Ja senkin jälkeen liiallinen innostus on pyrittävä korvaamaan realistisella arvioinnilla tulojen ja menojen kertymistä. Veronmaksajien piikin avaamista on vältettävä viimeiseen saakka.
