Pääkirjoitus 21. 1. 1998:
Pääministerit edistämässä Itämeren alueen yhteistyötä
Kun yhdentoista maan pääministerit kokoontuvat torstaina Latvian pääkaupunkiin Riikaan Itämeren alueen huippukokoukseen, he jatkavat sitä korkean tason yhteistyötä, joka pantiin alulle vuoden 1996 toukokuussa Ruotsin pääministeri Göran Perssonin johdolla Visbyssä.
Ensimmäisessä kokouksessa ylivoimaisesti tärkein keskustelun aihe oli järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Nyt asialista on huomattavasti monipuolisempi ja yhteistyön suuntaviivat selkeämmät.
Kokouksen pito Baltiassa on omiaan nostamaan asialistan kärkeen Euroopan unionin laajenemisen juuri tälle alueelle. Aiheesta on vain lyhyt askel kaupan esteiden purkamiseen, taloudellisen yhteistyön lisäämiseen sekä satamien toiminnan ja yleensä liikenteen tehostamiseen. Myös energiakysymykset ja Itämeren tila ovat listalla.
Kokonaan oman kokonaisuutensa muodostaa Itämeri-yhteistyön organisaation kehittäminen. Itämeren alueen pulmia ratkotaan nykyisin useilla eri foorumeilla. On ulkoministerien isännöimä Itämeren neuvosto, ympäristökysymyksiin perehtynyt Helsinki-komissio, Pohjoismaiden neuvosto ja Baltian neuvosto sekä tietysti myös Euroopan unioni, jolle pohjoinen ulottuvuus on muodostumassa tärkeäksi alueelliseksi kokonaisuudeksi.
Kaikilla näillä on omat kevyemmät tai raskaammat organisaationsa käytännön toimia hoitamassa. Olisikin suurta voimavarojen tuhlausta, jos pääministerikokoukselle vielä luotaisiin oma organisaationsa Itämeren alueen soppaa hämmentämään.
Suomi on oikealla asialla painottaessaan olemassa olevien organisaatioiden nykyistä parempaa koordinointia. Pääministerikokous tuskin tarvitsee omaa organisaatiota. Pääministerien tapaamisella on muitakin arvoja kuin varsinaisten päätösten tekeminen ja niiden toteuttaminen.
Suomi aikoo esittää kumppaneilleen pääministerikokouksessa, että Euroopan unionista tehtäisiin Itämeri-yhteistyön koordinaattori. Työ luontuisi oivallisesti juuri EU:lle, koska se joka tapauksessa joutuu käyttämään voimavarojaan pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen ja yhteistyön rakentamiseen Venäjän kanssa.
Monet kokouksen osanottajamaista ovat pitäneet tärkeänä erityisesti Venäjän osallistumista Itämeren alueen kehitystyöhön. Onkin varottava, ettei Venäjä syrjäydy tästä yhteistyöstä siinä vaiheessa, jossa sekä Baltian maat, että Puola vuorollaan tulevat Euroopan unionin jäsenyyteen. Itämeri-yhteistyö on jatkossakin jotakin muuta kuin EU tai vaikkapa Nato siitä huolimatta, että Itämerestä on vahvasti tulossa lähes Euroopan unionin sisämeri.
Varsinainen turvallisuuspolitiikka ei kuulu ollenkaan pääministeritason yhteistyökuvioihin. Se vastaa hyvin Suomen yhteistyölle asettamia linjoja. Kun Itämeren maiden joukossa kuitenkin on Naton jäsenmaita ja sellaiseksi pyrkiviä, on suuri houkutus käyttää tätäkin yhteistyömuotoa ikäänkuin astinlautana.
