Kun kirkon kulmalta, siis ruohonjuuritasolta, katselee alkanutta vuotta, huomaa, että edessä on tavallista vilkkaampi ajanjakso. Vai milloin esimerkiksi samassa hiippakunnassa samana vuonna on suoritettu kaksi piispanvaalia?
Arkkipiispan vaali on syksyllä, mutta sen toisen piispan vaali on jo 4. maaliskuuta.
Kauan kesti - aivan liian kauan - ennen kuin kypsyttiin perustamaan toinen piispanvirka arkkihiippakuntaan. Mutta hyvä kun edes nyt. Arkkipiispan työtaakka kevenee edes hiukan. Jo on aikakin.
Arkkipiispa keskittyy tulevaisuudessa enemmän kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksiin, mutta hänen vastuualuettaan ovat myös Turun tuomiorovastikunnan sekä Naantalin ja Mynämäen rovastikuntien seurakunnat.
Uusi piispa hoitaa hiippakunnan muita seurakuntia, mutta hänen vastuullaan on myös tuomiokapitulin johtaminen.
Hyviä ehdokasnimiä on jo mainittu molempiin virkoihin ja myös kieltäytyjiä on ilmaantunut. Jos nyt sitten tällaisesta virasta voi yleensäkään kieltäytyä.
Piispanvirka on siitä kummallinen, että muita pätevyysvaatimuksia kuin pappistutkinto ei ole. Mutta monien vuosien kokemus esim. tuomiokapitulin työskentelyssä on merkittävä etu. Tämä painaa punnuksissa hyvin paljon.
Alkanut vuosi on kirkossa todellinen vaalivuosi. Kun on saatu piispoiksi kokeneet, pätevät ja Jumalaa pelkäävät papit, ovat seurakuntavaalit edessä.
Marraskuussa valitaan noin 12000 luottamushenkilöä kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin. Ensimmäinen ja hyvin tärkeä vaihe on ehdokasasettelu, jota on syytä ruveta miettimään jo aika pian. Toivoisi sen olevan avointa, julkista ja hyvin harkittua.
Kun sitten vaalit alkavat 8. marraskuuta, pitäisi liikkeelle saada mahdollisimman paljon väkeä. Asenne tämä ei minulle kuulu on täysin sopimaton. Kuka keksii sopivat keinot mielenkiinnon herättämiseksi? Paljon on työtä tehtävä asian hyväksi.
Luottamushenkilön työ on arvokasta työtä. Se on varmaa!
Seurakunnilla on nyt helmikuun loppuun mennessä tärkeä ja kauaskantoinen tehtävä edessä: on annettava lausunto jumalanpalvelusuudistuksesta. Ei kai vain käy niin kuin yksi lehti otsikoi: Yksi kirkko - sata jumalanpalvelusta?
Synnytyskivut ovat vaikeat. Syntyykö jotakin kestävää, lämmintä ja läheistä? Toivomme, että syntyy.
Kirjoittaja Olavi Koivukoski on Turun seurakuntien kuvataidetoimikunnan puheenjohtaja.
