Pääkirjoitus 20.12.1997:
Hallituksen budjettilinja piti
Vaikka eduskunta onkin viime vaiheessa käsitellyt ensi vuoden tulo- ja menoarviota yötä myöten, on budjetin hyväksyminen sujunut täysin hallituksen antamien nuottien mukaan. Puhetta on riittänyt paljon, mutta mainittavia muutoksia ei rahanjakoon tullut.
Budjetin käsittelyä jonkin verran viivästytti ja vaikeuttikin tulopoliittisten neuvottelujen takkuuntuminen loppusuoralla, mutta kansanedustajat pääsivät tänä vuonna hyvissä ajoin joululomalleen palatakseen uusille valtiopäiville helmikuussa.
Tulo- ja menoarvion sujuva käsittely perustuu ensi sijassa kehittyneeseen valmisteluprosessiin ja tietysti osaltaan myös Paavo Lipposen hallituksen vahvaan asemaan eduskunnassa. Oppositiolla ei ole ollut vähäisintäkään mahdollisuutta vaikuttaa budjettiin enää eduskuntakäsittelyn loppuvaiheessa.
Turhien äänestysten jääminen aiempaa vähäisemmäksi osoittaa kansanedustajien viisastuneen työssään. Pelkkää ajankulutusta ei enää pidetä poliittisesti arvokkaana. Muutosesityksiä tehtiin kaikkiaan 140, mutta eduskunta ei kuitenkaan poikennut kertaakaan valtiovarainvaliokunnan hyväksymästä mietinnöstä.
Hallitus osoitti jo budjetinteossa harvinaista suoraselkäisyyttä ja tilanteen tajua pystyessään supistamaan julkisia menoja yli kaksi prosenttia kuluvasta vuodesta ja puristamaan budjetin loppusumman noin 188,5 miljardiin markkaan.
Se on hatunnoston arvoinen saavutus, joka sopii hyvin yhteen taloudellisten realiteettien kanssa. Siitä huolimatta valtio joutuu myös ensi vuonna tekemään lisävelkaa reilut 15 miljardia markkaa.
Velkaantuminen jatkuu siitäkin huolimatta, että leikkauksia on tehty aika rajulla kädellä monella lohkolla. Budjettikäsittelyn aikana pitkin syksyä suurin poru leikkauksista syntyi kuntalohkolla. Valtionosuuksien supistaminen viekin monta kuntaa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja väistämättömiin veroprosentin korotuksiin.
Valtiovarainministeriössä ollaan epäilemättä oikeassa, kun sen taholta on todettu, ettei ole mitään järkeä ottaa valtiolle lisälainaa jaettavaksi kunnille. Kunnat taas käyttäisivät nämä rahat omien velkojensa lyhentämiseen.
Tällainen talouspolitiikka on järjetöntä, ja siitä on hyvä päästä eroon.
Budjettikeskustelua on aiheesta sävyttänyt tosiasia, että viennin hyvästä kehityksestä, inflaation kurissa pysymisestä, alhaisesta korkotasosta ja kotimaisen kysynnän ilahduttavasta kasvusta huolimatta hallitus ei ole kyennyt budjettipolitiikassaan antamaan nykyistä parempia näkymiä työllisyyden paranemisesta.
Paljon puhetta riitti myös verotuksen kevenemisestä kaksivuotisen tulopoliittisen sopimuksen myötä. Valitettavasti veronmaksajan käteen jää lopulta vain luu, kun valtio ensin on vähäisen tuloverokevennyksen ulosmitannut muita veroja ja maksuja korottamalla.
Budjettikeskustelun kiivain näytös esitettiin lähetekeskustelun yhteydessä, kun hallituspuolueiden omista riveistä esitettiin rajua kritiikkiä siitä, että valtiovarainministeriön virkamiehet olisivat kaapanneet koko budjettivallan itselleen poliitikkojen käsistä. Aivan näin ei todellisuudessa ole käynyt, mutta merkkejä virkamiesvallan vahvistumisesta kuitenkin on.
