Turkisten tilalle
muuta tuotantoa
Kunnia EVR:läisille. Siviilirohkeudesta. Itsensä peliin panemisesta eläinten riistämistä ja epäinhimillisyyttä vastaan.
Kovin ikävää, että iskut turkistarhoille voivat romuttaa turkistarhaajien vuosiansiot. Pitäisikö siis kohdistaa sääli tarhaajaparkoihin?
Suomi on siitä erikoinen maatalous/markkinatalousmaa, että kysynnän ja tarjonnan ei odotetakaan kohtaavan. On kymmeniä jo tiedettyjä tuotteita, joita ei kukaan tarjoa, vaikka kuluttaja oletettavasti ostaisi. Kotileipoja saa metsästää vehnärouhetta täysjyväleipäänsä maatiloilta kun kauppa ei myy. Mistä saa perheenäiti hyvälaatuisia juureksia kevättalvella tai keväällä - ei mistään. Kotimaista lampaanlihaa tai asianmukaisesti käsiteltyä luonnonkalaa et löydä kuin sattumalta. Kotimaisia jouluomenoita? Ahven- ja särkisardiinia pikkukaloista? Vadelmanlehtiteetä? Matokomposteja? Härkäpapuja?
Maatalousmessuilla äimistelin turkistarhaajien näyttelyosastolla, kun hyvinpukeutunut vanha herra esitelmöi, että näkeehän sen eläinten karvasta, että nuo turkiseläimet voivat hyvin, eihän niillä luonnossa karva tuolla tavalla kiillä. Köyhän opiskelijan näkövinkkelistä eläimet meluisalla messuosastolla häkin nurkkaan käpertyneinä olivat säälittävääkin säälittävämpiä.
Turkistarhaus on elinkeino, josta nykyinen turkistuottaja tulevina vuosina ei kehtaa kertoa lapsenlapsilleen. Luovuttakoon siitä jo nyt.
Johanna Metsäjätti
luonnonvara-alan opiskelij