Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Moraali myytävänä
Suomessa vellova moraalikeskustelu ei ole sinänsä mitään uutta. Kautta historian moraali on ollut myytävänä eniten tarjoavalle.
Hyvä tarkoitus pyhittää huonotkin keinot. Kun Turun demarien olutkuohukokouksessa haluttiin vähätellä vajeen määrää ja liioitella laillisen hävikin osuutta, eräässä puheenvuorossa muistutettiin, että miljoona on vain tuhat kertaa tuhat.
Kertolasku on ihan oikein. Oluen myyntitulojen yhteen- ja jakolaskussa on ollut vain pientä häikkää.
Meillä jokaisella on sokein piste omalla kohdallamme. Malkaa omassa silmässä ei näe.
Oli silti järkyttävää havaita, että kun Jorma Hellsten olutsotkujen jälkeen jäi vaille kannatusta, hän oli yllättynyt ja tunsi itsensä heitetyksi syrjään kuin käytetty kinnas.
Hellsten yritti epätoivoisesti verrata itseään jääkiekkovalmentajaan, jota ei pidä vaihtaa kesken pelin. Politiikkakin on peliä, mutta jos turkulaisdemarien pelissä olutta kuluu niin paljon, että koko puolue on lirissä, ei ole ihme, että joukkueen johtaja joutuu vaihtoon.
Hellstenin henkilökohtaiseenkin alkoholin käyttöön on viime vuosina kiinnitetty huomiota, joten se ilmeisesti oli lopulta ratkaisevin syy, että junttamestari Esko Heinosen dynastia painoi peukalonsa alaspäin.
Moraali menee lakia pitemmälle. Sdp:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Jukka Mikkola sanoi tällä viikolla, ettei varsinkaan työväenliikkeessä saa moraalinäkökohtia väheksyä. Pelkän lain noudattaminen ei riitä, koska laki ei ole aina oikeudenmukainen.
Mikkola muistutti, että itse asiassa koko työväenliike syntyi moraalilähtökohdista, vaatimaan oikeudenmukaisuutta, kun silloin voimassaollut lainsäädäntö loukkasi jopa kansan enemmistöä, sorretun työväenluokan ja maaseudun pieneläjien oikeudentuntoa kohtaan.
Mikkolan moraalisaarna oli piikki ennen kaikkea Paavo Lipposelle ja Arja Alholle, jotka ovat korostaneet Sundqvist-sopimuksen lainmukaisuutta.
Kulloinkin vallitseva moraalikäsitys kertoo ajastaan, vallitsevista eettisistä arvoista kussakin yhteisössä. Ihmissyöjien maassa ihmissyöntikin on moraalisesti hyväksyttävää.
Napoleon Bonaparte sanoi aikoinaan, että moraali on yläluokkia varten ja hirsipuu rahvasta varten. Pohjoismaisessa sivistysvaltiossa yleiset moraalivaatimukset pitäisi kuitenkin olla kaikille yhteisiä.
Silloin kun moraali menettää kokonaan merkityksensä, yhteiskunnan rappiotila on täydellinen. Neuvostoliitossa oltiin jo hyvin pitkällä tällä tiellä.
Mutta moraalikeskustelulla on monta ulottuvuutta. Kun tässä ajassa painottuvat oikeistolaiset arvot, työväenliikkeen pitäisi pohtia esimerkiksi veropolitiikkaa nimenomaan moraalisista lähtökohdista.
Sundqvist- ja olutsotkut ovat pieniä sen rinnalla, mitkä arvot hallitsevat politiiikan keskeisiä linjoja. Voimme esimerkiksi kysyä, miten kansalaisten yhteiskuntamoraaliin heijastuu se, että pääomatuloja verotetaan oleellisesti vähemmän kuin palkkatuloja.
Nykyinen tilanne on jo johtanut melkoiseen keinotteluun, kun yrittäjät muuttavat palkkatulojaan pääomatuloiksi. Tietty liike-elämän eliitti järjestelee itselleen myös vaivattomasti kymmenien miljoonien optiovoittoja, vaikka nekin markat ovat pääosin kertyneet kaikkien yhteisten uhrausten seurauksena.
Tällaisen menon rinnalla työmarkkinajärjestöjen hirvittävä julkinen vääntö tupopelissä muutamista prosentin kymmenyksistä näyttää lähinnä pelleilyltä ja tavallisen palkansaajan pilkanteolta.
Entä millaiseen moraalitestiin joudumme tulevaisuudessa, kun ikääntyvän vanhuksen hoito ja suoranainen hengissä pysyminen pannaan riippumaan hänen taloudellisesta asemastaan. Onko vain rikkailla oikeus elää kauemmin?
Silloin kun hyvinvoivan väestön kuoro vaatii kilvan veroja alas, ainakin työväenliikkeen pitäisi muistuttaa asian moraalisesta kääntöpuolesta.
Moraalilla on monenlaista kauppiasta. Joskus kaupan kylkiäisenä on jopa Jumala.
Pakilan pastori Antti Kylliäinen lupaa, että kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Kyllä meidän syntisten nyt kelpaa!
Mutta poltetaanko onneton Kylliäinen tuomiokapitulin roviolla?
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.
