Pääte tietää, tuntee,
opastaa ja valvoo
Kun Turun joukkoliikenne otti avukseen tietokoneet ja ladattavien näyttökorttien lukijat, joutuivat monet matkustajat suunniltaan; kuinka tuota vehjettä oikein osaa käyttää, mistä sen tietää rahastaako se oikeinkaan. Ei se ainakaan ymmärrä, että tunnin sisällä voi vaihtaa autoa mihin suuntaan tahansa.
Eivätkä nämä ajatukset jättäneet matkustajia lainkaan rauhaan kunnes lopulta oli pakko vain tyytyä ja hyväksyä.
Ja kaiken kaikkiaan; onhan uusi systeemi oikeastaan aika mukava ja vaivaton. Mitä siitä jos se nyt ei oikein aina ymmärräkään, että pitäisi päästä vielä samalla leimalla, vaikka tunti vähän venähtikin vaihtopysäkillä bussin tultua paikalle myöhästyneenä. Tai siitä, että kuljettaja ei huomaakaan kertoa matkustajalle, että aiottuun suuntaan ei pääse lainkaan lukulaitteen jo veloittamalla rahalla. Tai siitä, että tämä vekotin pystyy ehkä rekisteröimään kunkin kortinhaltijan yksittäisen matkan tiedostoonsa - myöhempää tarvetta varten. Sehän kuuluu vain tämän ajan kuvaan.
Ja kuljettajatkin saavat kokea, miten isoveli valvoo; lukeehan ihmepääte minuutin tarkasti miten paljon kuljettajalle jää missäkin luppoaikaa. Enää ei voi syyttää edes matkustajia hidastelusta pysäkeillä.
Mutta eivät matkustajat ja kuljettavat ole suinkaan ainoat, joita valvonta ärsyttää.
Eihän ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun viljelijät esittivät kitkeriä mielipiteitään EU:n valvovain ja vaativain silmäin jatkuvasta tuijotuksesta; piti laatia pilkun tarkkoja suunnitelmia, piti alkaa mitata kanamunien kokoa ja niin edelleen, että voisi saada tukea EU:lta.
Ja mikä pahinta: Nyt lähes koko viljelijäväestön ennustetaan siirtyvän, noin kymmenen vuoden kuluessa, tiloillaan tietokonepohjaiseen tuotantotalouteen.
Ja eikun vain faktat ja kysymykset koneelle, niin se antaa kyllä tuota pikaa ohjeet miten milloinkin menetellä, että tila tuottaa juuri sen mitä sen odotetaankin, myös EU:ssa, tuottavan.
Kenties kaikkein kiukkuisin ryhmä, jota isoveli valvoo, löytyy liikkeiden kassajonoista. Jonoista, joissa muoviläpyskäväki vaihtaa painoa jalalta jalalle ja kiristelee hampaitaan, tuumaillessaan mitä heidänkin tekemiensä ostosten rekisteröintitiedoilla oikein mahdetaan tehdä. Kuuluuko se kellekään ostivatko he tänään kampanjatuotteita, vaiko normaalihintaisia, kenties kevyttä, vaiko hyvin huonosti sulavaa ruokaa...
Heidän paineensa helpottaa vasta, kun he pääsevät jonosta kotiinsa lukemaan esitettä, jossa kerrotaan että kaikki, koko tutkimusprosessi, tehdään vain ja ainoastaan heidän palvelujensa parantamiseksi.
Vasta silloin niin monet mutat voidaan pyyhkäistä olemattomiin.
Kirjoittaja on turkulainen freelance-toimittaja.
