Emua ja itsekkyyttä
Olli Rainio (TS 15.10.) ihmetteli miksi työväenpuolueet ovat unohtaneet aatteensa ja jättävät köyhät oman onnensa nojaan. Käytännön päätöksinä näin varmasti on, mutta moni vasemmistopoliitikko ei kuitenkaan tunnu sisimmässään uskovan siihen mitä tekee.
Yleistä on, ettei jakseta uskoa enää koko markkinatalouteen, tai ainakaan ei haluttaisi jatkaa sosiaaliturvan alasajoa talouden kasvaessa, mutta äänestetään eduskunnassa kuten Lipponen määrää, kun se pitää niin kovaa kuria. Lipponen taas toimii Brysselin oppipoikana hakien oppinsa sieltä.
Kaiken leikkausvimman taustalla on paljolti Lipposen Euroopan demarien omaksi ohjelmaksi leimaama Emu, joka vaatii budjettialijäämien pienentämistä, mikä leikkaa myös kunnilta valtion tukia. Monelta on kuitenkin unohtunut, ettei Emu kiellä sopimasta tulojen uusjaosta, jolla voitaisiin parantaa sosiaaliturvaa ja työllisyyttä. Se edellyttäisi kuitenkin saavutetuista eduista luopumista mikä on ammattiyhdistysliikkeelle ja pääomapiireille kova pala, vaikka teollisuustuotanto on vuoden aikana kasvanut 8 prosenttia ja jaettavaa todella olisi!
Kuntien talouden voisi korjata myös veroäyrin nostolla. Äänestäjätkin varmasti hyväksyisivät sen jos lisä-äyrit korvamerkittäisiin julkisten palvelujen ja työllisyyden parantamiseen ja nuo rahat todella menisivät luvattuun tarkoitukseen eikä vain kunnan talouden pöhöttämiseen.
Ja vielä kovasta kurista; jos ja kun jokainen demarien ja vasemmistoliiton kansanedustaja, joka ei sisimmässään usko nykyiseen rosvokapitalismiin, äänestäisikin omantunnon äänellä hallitus kaatuisi. Ja nuo samat hallituksen kaatajat voisivat eduskuntaryhmästään erottamisen jälkeen perustaa yhdessä uuden työväenpuolueen, jolla olisi varmastikin melkoinen kannatus jos se vain toimisi kuten sydän sanoo.
Ari Kallio
