Pääkirjoitus 26.9.1997:
Ryhmäkannejärjestelmässä
paljon arveluttavia piirteitä
Suomalainen yksilökeskeinen oikeusjärjestelmä on kovalla koetuksella, kun Paavo Lipposen sateenkaarihallituksen ohjelmaan kuuluvaa ryhmäkannekäytäntöä ollaan saattamassa lain asteelle. Asiaa on pitkään valmisteltu, mutta suurta yksimielisyyttä ei ole syntynyt, vaikka jo kesällä saatiin valmiiksi ryhmäkannetta koskeva lakiesityskin.
Ryhmäkannetta voitaisiin käyttää sellaisissa tapauksissa, joissa usealla ihmisellä on samaan perusteeseen nojaavia vaatimuksia. Asiaa ajettaisiin koko ryhmän puolesta, eikä erillisiä valtuutuksia jokaiselta ryhmän jäseneltä tarvittaisi. Tuomio sitoisi kaikkia ryhmän jäseniä ja erilaisten ratkaisujen mahdollisuus samoissa asioissa vähenisi.
Lakiehdotuksen mukaan ryhmäkannetta ajettaisiin, jos usealla kantajalla olisi olennaisesti samanlaiset vaatimukset yhtä ja samaa vastajaa kohtaan.
Karkeasti vedetty raja ryhmäkannekäytännön vastustajien ja suosijoiden välillä kulkee elinkeinoelämän ja kuluttajaviranomaisten välissä. Edellinen vastustaa, jälkimmäinen kannattaa sen käyttöönottoa.
Siitä, kuinka epävarmalta ja huojuvalta pohjalta tätä lakihanketta ollaan nyt suomalaiseen käytäntöön ajamassa, kertoo suuri hajonta oikeuslaitoksen kohdalla. Sen paremmin käräjäoikeuksien kuin hovioikeuksienkaan kannat eivät ole yhteneväisiä. Puolesta ja vastaan olevia löytyy oikeuslaitoksen piiristä.
Merkittävä argumentti ryhmäkannelain vastustajien leirissä on tosiasia, että missään Euroopan unionin jäsenmaassa tätä tyypillisesti amerikkalaista käytäntöä ei tunneta.
Miksi se sitten pitäisi ensimmäisenä ottaa käyttöön Suomessa? Varsinkin tilanteessa, jossa sille ei löydy ylivoimaista kannatusta.
Kiistämättä ovat oikeassa ne, joiden mielestä ryhmäkannejärjestelmä on vieras suomalaiselle oikeuskäytännölle.
Niin kuluttaja-asiamiehen, kuluttajaviraston kuin kuluttajajärjestöjenkin myönteinen kanta on sinänsä ymmärrettävä. Yleiskriittinen suhtautuminen elinkeinonharjoittajiin, jotka helposti jättävät nykyisin hyvittämättä asiakkailleen lainvastaisen sopimuskäytännön, on paikallaan, mutta eri asia on, tarvitaanko sitä varten Suomessakin amerikkalaistyylinen käräjöintiyhteiskunta.
Kuluttajan oikeuksien valvominen on tärkeä yhteiskunnallinen lohko ja kuluttajalainsäädännön pitää olla ajan tasalla. Ryhmäkannekäytäntöön sisältyy kuitenkin paljon kielteisiä piirteitä, jotka jäykistäisivät ja vähentäisivät palvelujen tarjontaa, kuten vastustajat ovat esittäneet.
Suomalainen kuluttajalainsäädäntö on jo nykyisellään varsin kelvokas, eikä ainakaan välitöntä tarvetta käytännön perusteelliseen muuttamiseen ole.
Ryhmäkannejärjestelmän läpiviemisessä olisikin paikallaan ottaa aikalisä ja tuumaustauko ennen kuin tehdään kenties vakaviakin ja syvällisesti yhteiskuntaan vaikuttavia virheitä.
