Kallista bensaa suonissa
Pääsimme tuulilasitarroista, mutta emme autonkäyttöverosta. Auton omistajalle on tipahtanut postiluukusta ajoneuvoveron maksulappu.
Uudemmista autoista on maksettava lokakuussa 700 markkaa ja vanhemmista 500 markkaa veroa. Summa on sinällänsä pieni, jos ajatellaan, mitä kaikkea muuta autonomistaja maksaa autonsa huollosta ja kulutuksesta. Ajoneuvoveron 500 markalla saa bensaa noin 90 litraa ja sillä ajaa Hangosta Sodankylään keskivertoautolla.
Verosta nariseminen on periaatteellinen kysymys. Monista muistakin välttämättömyyksistä voisi alkaa periä käyttömaksua, esimerkiksi ne, joilla vielä on työpaikka maksaisivat työpaikallaoloveroa, veneenomistajat taas suorittaisivat huvikäyttöveroa jne.
Auto on välttämätön sellaiselle, joka käy työssä päivittäin eri paikkakunnalla kuin asuu. Oman auton käyttö on perusteltua, koska julkinen liikenne ei toimi joka suuntaan. Perheellisellä ei ole mahdollisuutta odotella bussia tai junaa, jos päiväkotiin on ehdittävä viideksi hakemaan jälkikasvua.
Yhteiskunta helpottaa työmatkaa tekeviä tällä hetkellä 16000 markan verovähennyksellä. Omaa autoa käyttävän kannattaa mitoittaa työmatka enintään noin 40-50 km:n mittaiseksi. Pidempää matkaa ajava ei saa riittävästi verovähennystä. Tosin hallitus on esittänyt ensi vuodelle työmatkakuluvähennyksen nostamista 20000 markkaan. Sekin olisi edistystä. Työmatkakulut pitäisi saada automaattisesti vähentää kokonaan.
Bensa on Suomessa ajat sitten jo maksanut enemmän kuin maitolitra. Bensiini on täällä niin kallista, että sitä voitaisiin taas alkaa myydä apteekissa.
Perheellisenä tarvitsen autoa kauppareissuihin, lastenhakumatkoihin, työmatkoihin sekä osallistuessani yhdistystoimintaan, kokouksiin ja opiskeluun. Viedessäni lapsia harrastuksiin jne. En yksinkertaisesti ehtisi kaikkialle ellei minulla olisi omaa vanhaa autoani.
En tunne syyllisyyttä auton omistamisesta. Ympäristökysymykset ja bensan kulutuksen sivuutan, ajattelemalla, että en ole koskaan harrastanut esimerkiksi lentomatkailua aurinkorannoille. Autofilosofiaani kuuluu lause: Naisen vapauden symboli on oma auto. Aina voi lähteä liikkeelle itseään kehittämään, oppimaan uutta ja osallistumaan.
Luovun autostani vasta sitten, kun julkinen liikenne toimii riittävän tehokkaasti ja voin ajatella liikkumisessani pelkästään itseäni ja omaa aikatauluani. Nyt maksan ajoneuvoveron kiltisti ja nautin autoilun tuomasta lisäarvosta.
Merja Kärkkäinen
