Asiat käännettiin päälaelleen
Lehtien sivuilla on viime päivinä reposteltu Vaasan yliopiston tutkimusta yrittäjyyskoulutusohjelmista. Toimitus sekoittaa tutkimustulokset ja omat asenteensa, samoin yrittäjyyskoulutuksen ja muun työvoimakoulutuksen tehden perusteettomia yleistyksiä myyvien otsikoiden alle. Otsikoinnilla kalastetaan sensaatiouutisia, mutta asiaa ei otsikoiden takaa juuri löydy. Ilmeisesti seutumme valtalehti on segmentoinut itsensä toiseen kohderyhmään kuin Helsingin Sanomat ja Aamulehti.
Yrittäjyysvuosikymmen-projektia Varsinais-Suomessa rahoittaa työhallinto. Siten se on ollut myös tilaajana em. tutkimuksessa. Tutkimukset tarkoituksena oli selvittää asiakastyytyväisyyden taso eri koulutuksissa ja siinä kiteytetään ne tekijät, mitkä ovat tunnusomaisia hyvälle yrityskoulutukselle.
Lehtitiedoista poiketen on huomattava, että tutkimus koski vain ns. yrittäjyyskoulutusta, jonka osuus koko työvoimakoulutuksesta on korkeintaan 10 prosenttia. Lisäksi osa tutkituiata kymmenestä kurssista ei ollut varsinaisia yrittäjyyskursseja, jolloin kysymysten asettelu ei soveltunut kyseisten kurssien laadun arviointiin.
Asiakkaiden palaute näyttää myös vaihtelevan eri tilanteissa. Esimerkiksi sopinee saman päivän kaksi artikkelia Turun Sanomissa 10.9. Toisessa otsikoidaan tutkimuksen perusteella nollakoulutusta, jossa huonoimman arvosanan sai sama koulutus, jota toisessa artikkelissa suitsutetaan osallistujien suulla.
Tutkimuksen tavoitteena oli tukea kouluttajia suunnittelemaan parempaa koulutusta. Tutkimuksesta voidaankin lukea, mitkä elementit ovat yhteisiä ns. hyvälle koulutukselle. Tiedotusvälineissä hyvät asiat käännettiin päälaelleen ja sivallettiin kouluttajia siitä, että he eivät tekisi eivätkä edes pyrkisi korkeaan laatuun työssään.
Vielä on erotettava toisistaan asiakastyytyväisyys ja koulutuksen vaikuttavuus. Vaikuttavuutta ei mitattu tässä tutkimuksessa lainkaan. Vaikuttavuutta voidaan mitata vasta 1-5 vuotta koulutuksen päättymisen jälkeen. Vaikutuksiltaan onnistunut kurssi antaa pitkällä tähtäyksellä osallistujalle henkilökohtaisia valmiuksia. Yhteiskunnallisesti sitä voidaan mitata esimerkiksi työllistymisenä, uusien toimivien yritysten perustamisena tai yritysten toimintavalmiuksien paranemisena. Työhallinto mittaa vaikuttavuutta kaikista kursseistaan jatkuvasti pidemmällä aikavälillä kuin mihin tässä tutkimuksessa olisi ollut mahdollisuuksia.
Vaasan yliopiston tekemällä tutkimuksella on oma arvonsa siinä, että se on tehty ulkopuolisen silmin ja että sen taustatahoina ovat olleet lukuisat yhteistyökumppanimme alueella. Sitä tullaan käyttämään apuna siinä laadun kehittämistyössä, jota jatkuvasti teemme kouluttajien kanssa. Yrittäjyyskoulutus on saanut sen tarvitsemaa huomioarvoa, joskaan ei asiasisällöltään informoivasti. Keskustelua on kuitenkin virinnyt. Toivottavasti se jatkuu kehittävässä mielessä ja tosiasioihin perustuen.
Tuula Kuntsi
Varsinais-Suomen TE-keskuksen
työvoimaosaston
osastopäällikkö
