Kotkassa nähtiin viime kevättalvella työsopimusnäytelmä, jossa kiista oli paisumassa maanlaajuiseksi selkkaukseksi. Yhden tehtaan, Suomen Kerta Oy:n noin neljääkymmentä työntekijää koskeva erimielisyys oli lamaannuttaa koko paperiteollisuuden.
Paperiliitto puolusti tuolloin etupiiriään keinoin, jotka eivät olleet missään järjellisessä suhteessa varsinaiseen ongelmaan. Kiista ratkesi paikalliseen sopimukseen.
Kallis näytelmä toistui Nokialla. Kiistaa käytiin Nokian pehmopaperitehtaan kunnossapidosta vastaavan ABB Servicen 54 työntekijän työsopimuksista. Sopu löytyi paikallisesta sopimuksesta, joka tyydytti osapuolten tämänhetkiset tarpeet.
Sopimusta edelsi Paperiliiton voimannäyttö, josta aiheutui miljoonamenetykset. Aineettomien menetysten arvoa on mahdoton arvioida. Paperiliittoa yksiviivainen lakeja kunnioittamaton edunvalvonta leimaa pitkälle eteenpäin.
Yksittäisen kiistan takana on pitkäaikainen erimielisyys ns. ulkopuolisen työvoiman käytöstä tuotantolaitoksissa. Paperiliiton kanta on, että paperitehtailla työn ehdot määräytyvät Paperiliiton sopimuksen mukaan. Se on liitolle saavutettu etu, josta se taistelee.
Kehitys on kuitenkin ajanut Paperiliitonkin ohi. Osin siksi liitto, jonka julkikuva henkilöityy puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäkeen, on liikkeissään epätoivoinen. Tekniikka on jo syönyt jäsenkuntaa. Nyt tuotantotapojen muutos on tekemässä samaa.
Paperiliiton kannalta kysymys on miljoonista markoista. Ne eivät kuitenkaan oikeuta tai pyhitä liiton menettelytapoja. Liiton pitää kyetä sopeuttamaan toimintaansa samaa tahtia kuin sen edustama tuotantoalakin muuttuu.
Suuret ja nopeat siirtymät tekevät aina kipeää. Niiden vaikutuksia voidaan pehmentää erilaisilla puskureilla. Imatran Voima Oy:n kehitysjohtaja Mikko Rönnholmin idea siirtomaksusta voisi hyvinkin olla keino, jolla ongelmiin vastattaisiin rakentavasti.
Nokialla saatu sopu kestokiistassa ulkopuolisen työvoiman käytöstä on itseasiassa vain aikalisä. Ongelma on edessä tupopöydissä, eikä se koske vain Paperiliittoa.
Muidenkin liittojen kohdalla kysymys pelkistyy järjestöreviireihin. Kun työt leviävät yritysten verkottumisen ja alihankintojen kautta laajalle alueelle, liitot eivät pysy muutosten pyörteissä mukana. Ne yrittävät pakottaa työnantajat toimimaan kuten tähänkin saakka, mutta sillä ei työpaikkoja turvata.
Tilanteessa, jossa markkinat ovat avautuneet ja tuotanto teknistyy vauhdilla, yritykset joutuvat sopeutumaan rajusti muuttuvaan toimintaympäristöön. Tekemisen syke on muuttunut entistä kiivaammaksi.
Nokiankaan tapauksessa kysymys ei ollut siitä, että ulkopuolinen työnantaja ABB Service ei kunnioittaisi työsopimuksia. Puhumattakaan siitä, että tehtaaseen tuotaisiin harmaata työvoimaa.
Se olisi tehnyt Paperiliiton toiminnan ymmärrettävämmäksi. Nyt Paperiliitto antoi voimallisesti vettä siihen myllyyn, joka aiheellisesti kiristää työtaisteluoikeuksia nykyisestään.
