Päivähoidossa kyse lapsen
- ei aikuisten - parhaasta
Kolmevuotias tyttö oli aloittamassa kunnallista päivähoitouraansa. Tyttö oli reipas ja tottunut vierashoitoon koska äiti oli kaksi vuotta tehnyt viikko kokonaan poissa - viikko vapaana -työtä. Yksityisen hoidon jälkeen äiti halusi lapselleen ns. ohjattua toimintaa. Tyttö odotti koko kesän, että hän syksyllä pääsee tarhaan syömään, leikkimään ja laulamaan.
Heti alussa tarhassa kiellettiin tytölle tärkeä unirätti. Kolmevuotiaan tuki ja turva silloin kun harmittaa tai väsyttää kiellettiin jopa päiväunien ajaksi. Tyttö itki päivät tarhassa, mutta lähti muutamana aamuna reippaasti yrittämään. Päiväunet ilman rättiä olivat kuitenkin ylivoimaisia ja äidin kyselyihin päiväkodin hoitajalta hän sai vastauksen, ettei sellaista likaista rättiä lapsille anneta. Äiti kyllä pesi rätit päivittäin ja puhdas oli varalla repussa...
Tytön kunnallinen päiväkotitarina loppui siihen kun tyttö julisti, ettei hän koskaan enää mene tarhaan ja äiti sai ruveta etsimään yksityistä hoitoa.
Myös muissa turkulaisissa tarhoissa olevien lasten vanhemmat ovat kertoneet, että kaksivuotiailta vieroitetaan tutit heti ensimmäisenä tarhapäivänä.
Mielestäni tällaiselle käytökselle ei voi olla muuta selitystä kuin a) hoitajat eivät ole koulutettu tehtäviensä tasolle - leikataanko peukalonimijöiltä kohta peukalo pois? b) hoitajat ovat oivaltaneet, että tällainen kiusanteko yhdessä uusien yksityisen hoidon tukien kanssa on oiva keino helpottamaan omaa työtaakkaa.
Mielestäni ei ole mitään väärää siinä, että hoitajat tukevat vanhempia erilaisista uniräteistä ja tuteista vieroittamiseen silloin kun on sen aika. Tällaisesta asiasta tulee kuitenkin sopia vanhempien kanssa eikä ryhtyä pakkotoimenpiteisiin heti alussa kun lapselle on kaikki muukin uutta ja vierasta ja olo on ainakin alussa jokseenkin turvaton.
Omat lapseni ovat aina olleet yksityisessä päiväkodissa, vaikka mitään tukea ei ole koskaan maksettukaan. He ovat ensimmäisen päivän ujostelun jälkeen rientäneet sinne joka aamu ilomielin. Siellä lapset iloisesti syövät, leikkivät ja laulavat ihan niin kuin olivat odottaneetkin.
Vihjeeksi niille kunnille, jotka eivät ns. ylimääräistä yksityisen hoidon tukea maksa, voisivat ne sen sijaan maksaa yksityistä kotiinsaattotukea. Lukuisat pienet koululaiset, jotka päivittäin pelkäävät kiusaajia koulumatkallaan saisivat yksityisen saattajan silloin kun vanhemmat ovat työssä.
Lasten puolesta
