Pääkirjoitus 12.9.1997:
Ruotsin demarit jättivät
Emu-oven yhä raolleen
Ruotsin sosiaalidemokraattien kielteinen puoluekokouspäätös Euroopan talous- ja rahaliiton Emun jäsenyydestä ei tullut kenellekään yllätyksenä. Jo keväällä muotoiltu puoluejohdon linjanveto kesti puoluekokouskäsittelyssä. Ruotsi ei ole menossa ensimmäisten joukossa Emuun 1999, mutta ovi rahaliittoon menolle jätettiin raolleen siltä varalta, että ulkopuolelle jättäytyminen osoittautuisi virheeksi.
Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus on alunperinkin suhtautunut Emu-jäsenyyteen kriittisemmin kuin Suomen hallitus, vaikka taloudellinen tilanne kummassakin maassa on ollut suurin piirtein samankaltainen.
Ruotsissakin teollisuus ja vientiyritysten palveluksessa olevia edustavat työntekijäliitot ovat suhtautuneet myönteisesti varhaiseen Emu-jäsenyyteen, mutta Göran Perssonin hallitus tietää kansalaisenemmistön vastustavan hanketta. Myönteisen Emu-kannan ottaminen tässä vaiheessa olisi merkinnyt äärimmäisen kehnoja lähtöasemia demareille vuoden kuluttua pidettävissä valtiopäivävaaleissa.
Suomen kannalta olisi ollut eduksi, jos maat olisivat astuneet Emu-kauteen yhtä jalkaa, kuten aiemmin Euroopan unionin jäsenyyteen. Ruotsin demarien päätöksestä Suomen poliittinen oppositio, varsinkin keskustapuolue, epäilemättä pyrkii ottamaan kaiken poliittisen hyödyn irti, mutta hallituksen päättäväisyyteen pysyä valitulla tiellä sillä tuskin enää on vaikutusta. Päätösvaiheen keskustelua se joka tapauksessa vilkastuttaa.
Perssonin hallitus laskee, että Ruotsilla on lähitulevaisuudessa paremmat toimintamahdollisuudet Emun ulkopuolella kuin sitoutuneena kuriin. Inflaatio on saatu hallintaan, talouspolitiikkaan on onnistuttu luomaan uskottavuutta ja julkiseen talouteen virranneet rahamäärät on kohtuullistettu. Tosin iltapäivälehti Aftonbladet laski puoluekokouksen aikana, että Perssonin hallitus oli viime keskiviikkoon mennessä syytänyt rahaa eri kohteisiin puoli miljardia kruunua tunnissa.
Julkisten menojen kuriin saattaminen ei Ruotsissa vielä olekaan samalla tasolla kuin Suomessa. Puoluekokouskin paisutti osaltaan rahavirtoja.
Emun ulkopuolelle jättäytyminen ainakin alkuvaiheessa suo ruotsalaisille joitakin etuja, jotka ovat omiaan parantamaan maan taloudellista tilannetta. Liikkumatilaa finanssipolitiikassa säilyy enemmän kuin Emun jäsenyydessä. Myös vanha tasapainotuskeino devalvaatio sisältyy jatkossakin Ruotsin talouspolitiikan aseena.
Ruotsin demareissakin on vahva vaikuttajaryhmä, jonka mielestä Emu on ainoa järkevä vaihtoehto. Siksi puoluekokouskaan ei tohtinut läimäyttää ovea rahaliittoon lopullisesti kiinni. Mahdollista tilanteen uudelleen arviointia ei selkeästi alistettu edes kansanäänestyksellä päätettäväksi.
Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen taannoinen tähtihahmo Mona Sahlin on taas ottamassa entistä näkyvämmän osan puolueen kuvassa. Hänet valittiin edelleen puolueen toimeenpanovaliokuntaan. Luottokorttisotkut on selvitetty ja unohdettu. Puoluejohdolla ei ole varaa vaalien lähestyessä jättää käyttämättä valovoimaista Sahlinia, jonka kansansuosio yhä on vahva.
