Missä Turun lapset leikkivät
Pikku Kakkosen puistoon! ilmoittaa kaksivuotias tyttäreni harva se päivä toiveensa päivän touhuista. Olemme juuri muuttaneet Tampereelta Turkuun, joten Pikku Kakkosen puistoon on mahdotonta lähteä. Mutta mitkä ovat Turun keskustan seudun tarjoamat vaihtoehdot? Raivokkaan etsimisen tuloksena en ole löytänyt muita kuin Puolalanpuiston, Mannerheiminpuiston ja Merenkulkumuseon puiston.
Kolme varustetasoltaan tyydyttävää leikkipuistoa ei ole paljon, ei ainakaan riittävästi. Vertailun vuoksi, samalla alueella on satoja isojen miesten leikkipaikkoja, eli baareja ja kapakoita. Lisää vertailua: onko lapseni tottunut turhaan ylellisyyteen Tampereella, jonka keskustan tuntumassa on viisi isoa, hyvinvarustettua leikkipuistoa.
Siellä, missä akat eivät jyllää, kuten Eva Latvakangas Turun Sanomien viikkoliite Extrassa (30.8.) raportoi, eivät tunnetusti jyllää myöskään lapset. Katsaus leikkipuistojen vähäiseen määrään ja varustetason puutteisiin on yksi käytännön esimerkki, joka todistaa akkamaisen näkövinkkelin tarpeellisuudesta kaupungin päätöksenteossa.
Jos ihminen ei saa huomiota ja positiivista vahvistusta lapsuudessaan, ei hän opi ottamaan huomioon muitakaan - eikä edes ymmärtämään omaa parastaan. Tämän hetken huumeongelmia ja nuorten syrjäytymistä selitetään paljolti lapsuuden lyhenemisellä ja lasten ja nuorten heitteillejäämisellä, joka puolestaan on seurausta vanhempiin kohdistuvista yhteiskunnallisista paineista. Ränsistyvät ja rakentamatta jääneet leikkipuistot ovat vain pintasilausta syvällä valtarakenteissa piilevästä ihmisen unohtamisesta.
Jäljet pelottavat!
Katri Kovasiipi
