Kakkospääkirjoitus 5.9.1997:
Usko talouteen on vahva
Suomalaisten tilaa, niin taloudellista kuin henkistäkin, on mitattu monilla mittareilla. Yleisimmän käsityksen mukaan kansa jakautuu, eikä vain kahtia.
Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet selkeästi. Talouksilla on ostovoimaa, mikä näkyy kaupan hyvässä myynnissä.
Vaikka tilastot osoittavat kiistatta talouden kasvun yhä vain jatkuvan, epävarmuuskin lisääntyy. Erityistä huolta tuottaa muun muassa nuorten osuuden kasvu toimeentulotuen saajina.
Monesta yhteydestä tuttu kasautumisilmiö korostaa sosiaalisten erojen kasvua. Samaan aikaan kun työlliset valmistautuvat tuloneuvotteluihin, joista odotetaan palkanlisää, ruokajonot pitenevät.
Tuorein mittaus kertoo suomalaisten luottavan taloudellisen kehityksen jatkuvan suotuisana. Puolet tilastokeskuksen kyselyyn vastanneista arvioi maan talouden parantuneen. Eivätkä he ole väärässä.
Yksi viidestä vastaajasta uskoi oman taloutensa kohenevan yhä. Erot väestöryhmien välillä olivat isot. Yrittäjät ovat tyytyväisiä, maatalousyrittäjät eivät ole. Tulos vastaa todellisuutta.
Sen sijaan vastaukset kysymyksiin, joissa oli tiedusteltu vastaajien rahatilannetta, herättivät uusia kysymyksiä. Jokin ei klaffaa.
Lähes puolet vastaajista oli kyennyt säästämään rahaa. Toisella vastaavan suuruisella joukolla kaikki mikä tuli myös meni. Säästöön ei jäänyt. Neljä prosenttia vastaajista joutui syömään säästöjään ja kolme prosenttia joutui ottamaan syömävelkaa.
Jos tulokseen on uskominen, taloudellinen ahdinko ei koske edes kaikkia työttömiä. Noin puolella työttömistä rahaa riittää elämiseen. Elämisen tasoa ei tosin kysytty.
Vastauksissa ei myöskään näy, tuleeko osa tuloista toimeentulotuesta tai onko vastaajan haettavaa ruokaa ruokapankeista.
Tulos on kokonaisuutena kuitenkin niin aurinkoinen, että sopii epäillä, onko osa työelämän ulkopuolelle jääneistä pudonnut myös erilaisista kyselyistä.
Turussahan on arvioitu, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat eivät käy edes ruokajonoissa.
