EU:n maatalousministerit näyttivät keskiviikkona, missä kaappi Euroopan unionissa seisoo. Ministerit torjuivat Luxemburgissa komission ehdotuksen maataloustukien supistuksista. Ratkaisu on kädenojennus ennen kaikkea EU-maiden viljanviljelijöille, joiden saamia tukirahoja komissio olisi halunnut siirtää karjankasvattajille.
Euroopan unionin käyttää maatalouden tukemiseen likimain puolet budjetistaan. Nykyinen 240 miljardia markan tukitaso säilyy myös ensi vuonna. Siitä lähes 40 prosenttia lohkeaa viljafarmareille.
Komissio vaati viljantuotannon hehtaaritukeen seitsemän prosentin eli yhteensä 8,2 miljardin markan leikkausta. Öljykasveilta piti vietämän neljä ja kesannoinnin tuesta lähes neljännes. Säästyneet varat olisi osoitettu hullun lehmän taudin vuoksi tulonmenetyksistä kärsineille karjankasvattajille.
Suomen maataloudelle komission esitys olisi merkinnyt arviolta 130 miljoonan markan menetyksiä.
Prosenttimääräinen supistus olisi ollut erityisen raskas meikäläisille viljatiloille, joita EU:n tukipolitiikka muutoinkin kohtelee keskieurooppalaisia tylymmin. Runsaisiin satoihin yltävä ranskalainen vehnäfarmari voi saada tukea jopa kolmin verroin sen, mitä eteläsuomalainen kilpailijansa.
Viljatukien leikkausta menestyksellisesti vastustanut maatalousministeri Kalevi Hemilä oli epäilemättä oikeassa todetessaan (HS 26.6.), että EU:n viljapolitiikka joudutaan ennen pitkää kääntämään päälaelleen.
On nurinkurista, että eniten tukea saavat ne, joilla on parhaat edellytykset tuottaa viljaa maailmanmarkkinahintaan. Vastaisuudessa lisää varoja on ohjattava nimenomaan heikkosatoisille alueille, kuten Kreikkaan, Espanjaan ja - Suomeen.
Perinpohjaisen uudistamisen tarpeessa ei ole vain EU:n vilja-, vaan koko maatalouspolitiikkaa. Nykyiset tukijärjestelmät johtavat mahdottomuuksiin viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun keskisen Euroopan maatalousvaltaiset maat tulevat unionin jäseniksi.
Vallitsevan maatalouspolitiikan hirtehisiä piirteitä kuvaa Luxemburgin ministerikokouksen pureksima ohranjyväongelma. Suomalaista ohraa ei haluttu hyväksyä EU:n interventiolaaduksi, koska se on EU:n normien mukaan 0,2 millimetriä liian pientä.
Maatalousministeri Hemilän uhattua vastustaa koko esillä ollutta hintapakettia, pienjyvälle myönnettiin kahden vuoden jatkoaika. Se turvaa suomalaiselle ohralle vähimmäishinnan, jolla viljaa ostetaan EU:n varastoihin.
Niin ikään Hemilän ansioksi voitaneen lukea, että Suomi sai luvan pitää ykkösmaitoa kaupan vielä vuosituhannen loppuun. Ja että koululaisille syötettävä viili pääsee EU-tuen piiriin.
Unohtamatta sitä, että maatalousministerimme ponnekkuuden ansiosta suomalaisviljelijät saavat vastedes jättää kylvöilmoituksensa unionille kahta viikkoa säädettyä myöhemmin.
