Kalorien vino
jakauma
Ylipaino on julistettu kansalliseksi ongelmaksi. Se ei siis ole enää vain niiden yksilöiden ongelma, jotka siitä kärsivät.
Mitä minun ylipainoni sinulle kuuluu!, voisi joku tokaista. Eihän se yleensä kuulu, pikemmin näkyy. Meidän kulttuurissamme lihava saa harvoin osakseen ihailevia katseita.
Kyllä lihavuus joskus kuuluukin. Matkustin keväällä linja-autolla Lahteen. Hämeenlinnassa kuljettaja haki pienen paketin matkahuollosta. Vasta puhkuna sai katsomaan miestä tarkemmin. Ähistyksen syy ei ollut keuhkoissa vaan vyötäröllä.
Nämä odottavat isät eroavat ratkaisevassa mielessä odottavista äideistä: Äidit kantavat uuden elämän lupausta ihonsa alla, miehet lyhyeksi jäävän elämän riskiä.
Suomessa nähdään nälkää, otsikoi Mikko Heikka kolumninsa Suomen Kuvalehdessä. Tämä paradoksi on totta kaikissa hyvinvoivissa länsimaissa, missä puolella asukkaista saattaa olla turhia kiloja. Nälän kourissa kamppailevat USA, Englanti, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.
Yksin USA:ssa 30 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Joka viides lapsi Yhdysvalloissa elää nälkärajalla ja toisinaan näkee nälkää. Kanadassa 2,5 miljoonaa ihmistä elää leipäjonojen varassa. Englannissa yli 1,5 miljoonaa perhettä ei voi ruokkia lapsiaan tyydyttävästi. Näin arvioi The Bread for the World -instituutti.
HDI-indeksillä mitattuna Kanada oli 1994 maailman vaurain maa, USA oli kahdeksas.
Näiden tietojen valossa on selvää, että vaurauden jakauma on moraalinen ei vain taloudellinen kysymys. Ylipainoisuus ja aliravitsemus eivät myöskään ole pelkästään terveydellisiä vaan myös moraalisia kysymyksiä.
1960-luvulla opiskelijat viettivät nälkäjouluja. Kyseessä oli moraalinen protesti elintasojouluille. Joululle tyypillinen mässäily ähkyyn saakka tuntui epäoikeudenmukaiselta maailmassa, jossa moni kuoli nälkään. Joulun sanoma - Minä ilmoitan teille suuren ilon joka on tuleva kaikelle kansalle - ei sopinut yhteen maailman realiteettien kanssa.
Ylipaino ei sinänsä liene synneistä suurimpia. Rahaa tuhlataan moneen muuhunkin kuin ruokaan. Yhdysvalloissa käytetään 300 miljardia markkaa vuosittain kauneudenhoitovälineisiin. Englannissa tuhlataan vuosittain kahdeksan miljardia markkaa lemmikkieläinten ruokaan.
Köyhyys ei ole vain tulojen puutetta. Köyhyys tarkoittaa monille sitä, ettei ole mahdollisuutta siedettävään elämään, saati mahdollisuutta vaikuttaa siihen miten elää.
Köyhyyttä arvioitaessa huomioidaan mm. elinikää, lukutaidottomuutta, puhtaan juomaveden saatavuutta ja terveyspalveluja.
Köyhyys ei vielä ratkea sillä, että teollisuusmaista viedään maatalouden ylijäämätuotteita kehitysmaihin. Ruoka on kuitenkin sellainen elämän perustarve, ettei sitä voi kukaan asettaa kyseenalaiseksi.
Maailman epäoikeudenmukaisuus kärjistyy nälässä. Kehitysmaissa elää nälkärajan alapuolella 800 miljoonaa ihmistä. Harvaa nälkäänäkevää voi syyttää osastaan. Kehitysmaissakaan valtaa pitävät tuskin elävät ruuan puutteessa.
Miten epäoikeudenmukainen maailma voi olla, esimerkistä käy vallasta syösty Zairen hallitsija Mobutu Sese Seko. Vuonna 1990 käytettiin Zairen valtion varoista noin 80 % presidentin kuluihin. Lopusta viidenneksestä kävivät taistoa koulutus, terveydenhoito, maatalous ja infrastruktuuri.
Kirjoittaja on tarvasjokelainen terveyskeskuslääkäri.
