Lukijoilta

Työnteko kannattavaksi

Ministeri Jaakonsaaren kirjoitus (TS 15.6.) sisälsi ainakin minulle käsittämättömiä asioita työhön kannustamisesta. Kirjoituksesta saa väkisin sellaisen kuvan, että kyllä niitä työpaikkoja on vaikka kuinka jos vain viitsii tarpeeksi hakea.

Aivan kuin työn kysyntä loisi uusia työpaikkoja. Kuitenkin jokaista vakituista kokopäivätyöpaikkaa hakee käsitykseni mukaan kymmeniä työnhakijoita täysin omatoimisesti.

Ovatko hakijat sitten pitkäaikaistyöttömiä ja auttaako 15000 markan lahja siihen on tietenkin toinen juttu. Esimerkiksi lapsiperheellisen ei juuri kannata ottaa pienipalkkaista työtä vastaan koska lisä-, korotus-, tuki- ja avustusverkko putoaa pois ja lopputulos on rahallisesti plus-miinus-nolla ja työnteko aiheuttaa myös kustannuksia tekijälle (matkakulut ym).

Kysyisin lisäksi, miten voi työsopimusta tehtäessä tietää kestääkö työsuhde yli vuoden? Monet yritykset elävät kädestä suuhun ja jopa jotkut valtion virkamiehet saavat jännittää uutta työvuorolistaa selatessaan, onko nimi vielä tallella.

Koko työvoimapoliittinen keskustelu on viime aikoina ollut vain tilastojen näpertelyä ja naamioitua valtion menojen leikkauksia. Pääongelmaan eli työpaikkojen katoamiseen ei ole puututtu juuri lainkaan.

Niin kauan kuin elämme verottajan paratiisissa, missä työnantaja joutuu maksamaan 15000 markkaa palkkana ja muina maksuina, jotta työntekijä saisi 5000 markkaa käteen (mistä kolmannes menee vielä välillisinä veroina valtiolle) niin todellista nousukautta ei tule eikä todellisia uusia työpaikkoja juuri synny.

Toivon kuitenkin, että paljon puhuttuja uusia veronalennuksia ei tulisi, sillä niitä ei ainakaan pienituloisen työläisen kukkaro kestä, maksumiehiksi kun joutuvat.

J. Merilä