Päivähoitoon
vaihtoehtoja
Päivähoitokeskustelu on saanut outoja piirteitä. Asiaa on haluttu vääristää, liioitella tai herättää tunteisiin vetoavaa paatosta. Tosiasiahan on, että päivähoitolain laajennus alle kouluikäisiin on yllättänyt kunnat. Tarvitaan roimasti lisää päivähoitopaikkoja ja toisaalta päivähoidon ammattilaiset ovat hämmästelleet oikeuden ehdottomuutta: päivähoitopaikka pitää järjestää kuin kaupan tiskiltä.
Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että lapset asetettaisiin päivähoidon suhteen eriarvoiseen asemaan perheen yhteiskunnallisen statuksen tai aseman perusteella. Mutta päivähoidon ja perhepäivähoidon rinnalle pitää luoda houkuttelevia vaihtoehtoja.
Voisi ajatella esimerkiksi sellaista mallia, että työttömän itse hoitaessaan lastaan työttömyyskorvaukseen tulisi tuntuva lapsikorotus tai -lisä.
Kun päivähoidon merkitys nähdään osana lapsen kehitystä, avoimet päiväkodit ovat vastaus tähän vaateeseen. Avoimissa päiväkodeissa vanhemmat tapaavat toinen toisiaan ja lapset toisia lapsia.
Kunnilla on mahdollisuus myös kuntalisän kautta motivoida kotona tapahtuvaa lastenhoitoa. Koska kuntien talous on kovilla, kuntalisä pitäisi kohdentaa vain pienituloisille, mutta poliittisesti tämäntyyppisen päätöksen aikaansaaminen lienee aika hankalaa. Monet työttömät ovat myös kaivanneet kunnan järjestämiä lapsiparkkeja esimerkiksi asioidessaan kelassa tai työvoimatoimistossa.
Tietysti voi olla tyytyväinen siihen, että päivähoitolain laajennuksella on työllistävä vaikutus. Esimerkiksi kotikaupungissani Raisiossa perustettiin juuri neljä uutta lastentarhanopettajan ja kolmetoista perhepäivähoitajan virkaa ja päivähoidon momentille lisättiin määrärahaa 2 miljoonaa markkaa. Kaiken kaikkiaan Raisiossa päivähoitoon menee rahaa 49 miljoonaa markkaa noin 200 miljoonan markan vuosibudjetista. Kun vierailin Salossa keväällä, siellä suunniteltiin myös päivähoitopaikkojen lisäystä, samoin tilanne on Turussa ja lukemattomissa muissa kaupungeissa.
Kuntatalous joutuu kovalle koetukselle, kun valtionosuuksia on jo leikattu ja ikääntyvä vanhusväestö tarvitsee myös yhä enenevässä määrin esimerkiksi koti- ja terveydenhuoltopalveluja; puhumattakaan yhä kasvavista toimeentulotukimenoista. Mikäli päivähoitopaikkojen tarve tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin kasvaa, mitkään kuntien tulot eivät riitä ylläpitämään tarvetta.
Kun päivähoitopaikan keskihinta on arviolta 33000-50000 mk/lapsi/vuosi ja kun vanhemmat uuden maksutaulukon mukaisesti maksavat korkeintaan 11000 mk vuodessa lapsen päivähoidosta, yhteiskunnan tuki on merkittävä.
Alle kouluikäisten lasten oikeus päivähoitoon on ehdoton. Esimerkiksi toimeentulotukeen kansalaisilla on myös subjektiivinen oikeus, mutta toimeentulotuen saantikriteerit ovat tiukat: perheen taloudellinen tilanne selvitetään tarkoin.
Päivähoitoon kaivataan todellisia, houkuttelevia, edullisia vaihtoehtoja, jotta ennalta ehkäistään kohtuuttomien tilanteiden synty niin kunnissa kuin perheissäkin myös tulevaisuudessa. Tarvitaan molempia, niin kunnallista päivähoitoa tai perhepäivähoitoa kuin lapsikorotusta tai kuntalisiä, sekä esimerkiksi avoimia päiväkoteja, lapsiparkkeja, leikkipuistoja, osa-aikapaikkoja.
Kirjoittaja on raisiolainen kansanedustaja (sd) ja sosiaalityöntekijä.
