Aina ei voi tanssia
lapsen pillin mukaan

Tällä palstalla ihmeteltiin, kun lapsi ei ollut saanut kaupan edustalla pelata pelejä vaan äiti oli tämän lapsiraukan vienyt ulos. Onko niin, että aika kultaa muistot vai eikö kirjoittajalla ole omia lapsia ollutkaan?

Itselläni on uhmaikäinen poika, joka tekee kaiken päinvastoin kuin pitäisi. Jos ollaan lähdössä, hän viivyttelee. Jos pitäisi tulla syömään, hän juoksee karkuun. Jos laitan (=yritän laittaa) ruokaa, hän kiskoo vaatteistani ym. Lapseni, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, lyö, potkii ja raapii, vaikkei ole koskaan nähnyt väkivaltaa. Hän on nimittäin nyt siinä iässä.

Jotta siis saisin arjen sujumaan edes jotenkin, on minun joskus otettava järki käteen ja sanottava pojalleni, mitä hän voi tehdä ja mitä ei. Hän ei sitä vielä itse tiedä.

Hän ei myöskään aina tiedä, mitä tahtoo. Minun on joskus oltava välittämättä hänen äänekkäästä protestoinnistaan ja kannettava hänet kaupan pelikoneiden luota väkisin ulos, koska meillä on kiire jonnekin tai koska muuten pelaisimme lopun päivää, mikäli lapsi saisi päättää. Lopetetaan toisten aiheeton syyllistäminen.

Realistiäiti