Pääkirjoitus 13.6. 1997
Paavo Nurmi on ylitse muiden

Turun Urheiluliiton maineikkain urheilija Paavo Nurmi oli legenda jo eläessään. Ennen juoksijan uransa huippua, niitä kymmentä kuukautta 1920-luvun puolivälissä, jolloin hän voitti viisi olympiakultaa ja oli täysin ylivoimainen Yhdysvaltojen juoksukisoissa, Nurmi oli pikkupoikien suuri ihanne.

Ihmisenä Nurmi oli hyvin tyypillinen lounaissuomalainen, ellei suorastaan periturkulainen. Hän ei pitänyt meteliä itsestään, hänelle riitti se, että hän hoiti hommansa; nimenomaan sen tingin, jonka hän oli itse itselleen asettanut.

Paavo Nurmi on myös myytti, jonka taakse ihminen helposti häviää. Kuitenkin esimerkiksi episodi, jossa Nurmi - tai oikeammin - Tahko Pihkala kiistelee Nurmen kanssa on kuvaava. Aikansa vänkäämistä kuunneltuaan Nurmi otti laukkunsa ja poistui paikalta.

Nurmi myös tiesi, tai ainakin hänellä oli vankkumaton käsitys siitä, mitä hänen tuli tehdä ja mitä ei. Mitkä ovat ne valmennuksen keinot, jotka johtavat tavoitteeseen, voittoon. Muustahan hän ei kilpaillut.

Suomalainen sisu on käsite, jota usein konkretisoidaan Nurmella. Vaatimattomissa oloissa varttunut, kovaa työtä tehnyt nuorukainen sisullaan kamppaili itsensä juoksijoiden kuninkaaksi.

Nurmen oma näkemys sisusta on toinen. Vuonna 1923 Nurmi kirjoitti, että vaikka olisi kuinka hyvä sisu, ei sillä eteenpäin kehitytä, samoin ei sillä saavuteta kuin erikoistapauksissa hyviä tuloksia: silloin vain, kun on saanut juosta toisen miehen vanavedessä, jossa juuri tätä ominaisuutta on kysytty.

Nurmelle sitkeys, jolla juoksija jaksaa roikkua toisen peesissä, on sisua. Juoksijalle on hänen mukaansa luonne tärkeämpi. Luonteessa pitää Nurmen mukaan olla itsepäistä, kärsivällistä tarmokkuutta, jonka juuri tapaa suomalaisessa kestävyysjuoksijassa.

Nurmen erottelu kuvaa myös osuvasti häntä. Nurmi tiesi, että joissakin tilanteissa juostaan pelkällä sisulla, kun voimat loppuvat. Mutta pelkällä sisulla ei tule huippujuoksijaa. Siihen tarvitaan oikeat tavoitteet, kärsivällisyyttä, tahdonvoimaa ja itsekuria. Ominaisuuksia, joita Nurmella oli.

Paavo Nurmen ominaisuudet tekivät hänestä vuosisatamme urheilijan, vaikka nimitystä ei vielä olekaan tehty. Hänen aikanaan välineet, kentät ja kengät, ja valmennuksellinen tieto olivat aivan toiset kuin nykyisin. Siksi nykytuloksia ei voi verrata Nurmen juoksuaikoihin.

Suomi juostiin maailmankartalle, on tuttu sanonta. Tällä viikolla ja etenkin tänä päivänä, jolloin on kulunut sata vuotta Paavo suuren syntymästä, pitäisi sanoa, että Nurmi juoksi Turun maailmankartalle.

Niin ei kuitenkaan sanota. Tämä viikko ja koko tämä vuosi on täynnä tapahtumia, jotka korostavat sitä, että Turku on Paavo Nurmen syntymäkaupunki. Se on asia, joka pitäisi myös Turussa ymmärtää - ja paremmin hyödyntää.

Vaikka Paavo Nurmi ei enää juokse, hänen maineensa juoksee ja hänen loistavat saavutuksensa elävät. Legenda elää.