Pääkirjoitus 11.6. 1997
Poliisin saatava keinoja
motoristijengien hillintään
Pohjoismaista on tullut kahden kansainvälisen moottoripyöräjengin pahin eurooppalainen taistelukenttä. Helvetin enkelien ja Bandidosin keskinäisissä välienselvittelyissä on saanut surmansa kolmen vuoden aikana toistakymmentä ihmistä ja kymmenet ovat loukkaantuneet. Useimmat ovat olleet jengien jäseniä, mutta osa myös täysin ulkopuolisia. Poliisi on kokenut mahdollisuutensa puutteellisiksi torjua ihmishenkiä vaativat hyökkäykset.
Ongelma on sama kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa on sittenkin ollut viime aikoina rauhallisinta. Viranomaiset ovat kuitenkin heränneet viimeistään Norjassa ja Tanskassa sattuneiden tuhoisien yhteenottojen jälkeen. Kaikissa Pohjoismaissa pohditaan vakavasti mahdollisuuksia kieltää moottoripyöräjengit tai niihin kuuluminen kokonaan.
Yhteispohjoismainen käytäntö olisi epäilemättä tehokkain keino saada yli rajojen pyörillä liikkuva terrori aisoihin. On kuitenkin vahvoja perusteita uskoa, ettei edes tämänkaltaisiin järjestöihin kuulumisen kriminalisoiminen tuottaisi toivottuja tuloksia.
Järjestöjen kieltäminen olisi jo sinänsä arveluttava teko ja useimpien Pohjoismaiden kansalaisten perusoikeuksiin luuluvan yhdistymisvapauden vastainen.
Moottoripyöräjengeihin henkilöjäseninä kuuluminen voidaan tietysti tehdä lainsäädännössä rikolliseksi, mutta mitä se lopulta auttaisi. Nämä muutenkin yhteiskunnan väkivaltaiseen alakulttuuriin kuuluvat joukkiot vain saisivat jonkinlaisen sankarikehän pitkien hiuksiensa ylle ja ajautuisivat yhä enemmän järjestäytyneestä yhteiskunnasta irrallaan olevaan maanalaiseen väkivaltakulttuuriin.
Helvetin enkeleistä ja Bandidosista on joka tapauksessa tullut vakavasti otettava yhteiskunnallinen uhka, joka Euroopassa on väkivaltaisimmillaan juuri Pohjoismaissa. Lainsäädännöllisiä keinoja suunnitteleville viranomaisille moottoripyöräjengit ovat vaikea haaste. Jengiläisiin on päästävä käsiksi vaarantamatta kansalaisten yleistä yhdistymisvapautta.
Niin Suomessa kuin muuallakin tiedetään, että sekä Helvetin enkelit että Bandidos ovat rikollisjärjestöjä. Niiden jäsenet eivät juurikaan normaalia työtä tee ja kuitenkin järjestöillä saattaa olla hintavia kerhotiloja. Puhumattakaan jengiläisten moottoripyöräkalustosta, joka usein on alan huippua.
Jostakin rahaa tulee väkivaltaisen ja muutenkin rikollisen toiminnan pyörittämiseen. Poliisi tietää varmuudella, että ainakin osa jengien toiminnasta rahoitetaan huumekaupalla ja siihen usein liittyvällä varastetun tavaran kaupalla.
Jos kysyttäisiin tavallisilta kansalaisilta, pitäisikö näiden rekisteröimättömien rikollisjärjestöjen toimintaa sietää vain, jotta lain kirjainta yhdistymisvapaudesta ei loukattaisi, vastaukset olisivat todennäköisesti yksiselitteisen kielteisiä. Aina on kuitenkin tehtävä jyrkkä ero rikollisjengien ja normaalien moottoripyöräharrastuksen piirissä toimivien kerhojen ja yhdistysten välille.
Ennen kaikkea poliisin työn tukemiseksi tarvitaan pikaisesti lainsäädännöllisiä apuvälineitä, joilla järjetön tappaminen kadulla saadaan loppumaan ja täysin sivullisten kansalaisten turvallisuus kohdalleen.
