Elämisen euforiaa

TS/Jari Laurikko<br />Matti Inkinen ei ole säästellyt itseään sairaudestaan puhuessaan. Avoimuus ja huumori ovat olleet tärkeä osa omaa selviytymisstrategiaa.
TS/Jari Laurikko
Matti Inkinen ei ole säästellyt itseään sairaudestaan puhuessaan. Avoimuus ja huumori ovat olleet tärkeä osa omaa selviytymisstrategiaa.

Hyvälaatuinen, mutta ärhäkkä mötikkä saatiin kokonaan pois, mutta uusimisvaaran vuoksi tarvitaan päivittäin sädehoitoa.

- Tämä on tällaista fundamentalistin elämää: ei saunaa, ei viinaa eikä edes kävelylenkkejä, Matti Inkinen hymähtää.

Sädehoitolukujärjestys on jääkaapin ovessa. Viimeisen punaisen viivan hän pääsee vetämään 13. tammikuuta. Sairausloma jatkuu kuitenkin vielä pitkään sen jälkeenkin.

Päivittäinen sädehoito on Inkisen mukaan kokemuksena silkkaa science fictionia, kun lineaarikiihdytin alkaa laulaa ja laulaja itse makaa lavitsalla akryylinaamari kasvoillaan.

- Sähkölaitteisiin liittyy aina myös omanlaisensa tuoksu. Siihen ehdollistuu, hän vitsailee.

Elokuussa SIG soitti Raisiossa 30-vuotisjuhlakeikkansa. Konserttiyleisö ei varmasti huomannut mitään, mutta Inkistä lähempää seuranneet olivat jo jonkin aikaa tajunneet, ettei kaikki ollut kohdallaan. Aluksi se meni kuitenkin väsymyksen piikkiin. Takana oli huima putki vuorotyötä, opiskelua ja keikkailua.

Inkinen on koulutukseltaan mielisairaanhoitaja. Viimeksi hän on tehnyt töitä lastensuojelussa. Tähtäimessä olivat sairaanhoitajan paperit.

Syksyllä alkoi tulla ongelmia. Ensin iski outo vatsatauti. Pahoinvointia oli erityisesti aamuisin ja oksentelua rasituksen jälkeen. Inkisen oli pakko jäädä sairauslomalle ja SIG alkoi perua keikkojaan.

Kunnon heikkeneminen pysyi aluksi mysteerinä.

- Labratulokset olivat ihan kuin oppikirjasta, kaikki arvot olivat kunnossa.

Tilanne kuitenkin paheni ja alkoi tulla myös uudenlaisia oireita, afaattisuutta ja tasapainohäiriöitä.

Kasvain havaittiin viimein Tyksin päivystyksessä. Röntgenkuvassa näkyi 1,2 desilitran, eli 6,5 x 4 senttimetrin ylimääräinen mötikkä.

- Se ei ollut omatunto, eikä moraali, vaan joku ihan eri juttu, Inkinen sanoo.

- Sitten tulikin jo kellon viisareihin vauhtia, ei mennyt pitkään kun olin jo leikkauksessa. Ei ehtinyt edes pelästyä, Inkinen sanoo.

- Kun olen ollut koko elämäni hoitoalalla ja kaiken maailman hulluissa ammateissa, niin en pelästy oikein koskaan.

Samalla asenteella hän sanoo menneensä myös leikkaukseen. Hän on luonnehtinut sitä pistokeikaksi Tyksissä.

Ainakin tapahtuu

Inkinen sanoo monet kerrat pohtineensa, miksi niin monet ihmiset tuntuvat olevan katkeria siitä, ettei elämässä muka koskaan tapahdu mitään. Ja jos jollekin toiselle tapahtuu, se on itseltä pois.

- Mä ajattelin, että nyt ainakin pääsin kokemaan jotakin ihan uutta. Mun elämässä tapahtuu - ja vauhdikkaasti.

Kasvain oli kehittynyt niin nopeasti, että se oli myös poistettava saman tien. Kyseessä oli meningeooma, eli aivokalvon kasvain. Aivopaine teki jo tuhojaan.

- Jos se olisi jätetty mun päähäni, olisin tullut sokeaksi.

Kasvain oli myös tehnyt siivekkeet puhekeskuksen väliin. Nekin saatiin nipsaistua pois, mutta puheen tuottamisessa on yhä hapuilua.

Kasvain saatiin kokonaan poistettua. Uusimisen todennäköisyys on 50-100 prosenttia, joten sädehoito on välttämätön vastatoimenpide.

- En haluaisi heti uutta, Inkinen sanoo vakavana.

Leikkaus ja sairaalassaolo kiinnostivat lehdistöä huomattavasti enemmän kuin SIGin viimeaikaiset tapahtumat. Inkinen ei yrittänytkään vedota intimiteettisuojaansa, vaan sanoo suhtautuneensa lehdistön kiinnostukseen huumorilla.

- Mä ajattelin, että siinä tilanteessa on hulvatonta komiikkaa. Tällainen vanha Jaska Jokusen näköinen jätkä, jolta on konepelti avattu päästä: jos siinä on jotain jaettavaa, niin annan sen ilomielin kaikille.

Rankka "sotahuumori" oli tietoinen henkiinjäämisstrategia. Se kuvasti sitä hillitöntä riemua, mitä hän tunsi siitä, että oli elossa ja kommentoimassa.

- Se oli sellainen valtava euforia, ihan kuin uskonnollinen olo, että hei, mä olen elossa!

- Niitäkin on, jotka saavat puoli vuotta elinaikaa. Ei siinä ehkä ihan samaa strategiaa soveltaisi.

Jälkeenpäin hän sanoo, ettei muista syyskuusta oikein mitään. Samaa munakokkelia kaikki.

Nyt voi jo sanoa, että kokemus on ollut opettavainen. Kun paha olo iskee ja sanat tuntuvat katoavan, on hyvä hetki päivittää oma nöyryytensä elämän edessä.

Jalat maassa

Vaikka SIG löi nopeasti läpi jo 1970-luvun lopulla ja hitit seurasivat toisiaan, Inkinen on aina halunnut pitää bänditouhun harrastuksena.

Ajatus rocktähteydestä tai taiteilijaelämästä tuntuu vieraalta. Hän sanoo vuosien varrella tavanneensa aivan liian monta ilmassa leijuvaa tyyppiä, joilla ei ole mitään kosketusta reaalimaailmaan.

- Se pudotus tulee kuitenkin jossain vaiheessa, ja ne ovat kamalia ihmisiä sitten, jotka putoaa ja loukkaa.

- Kyllä kai se kusi mullakin nousi päähän, mutta mielisairaalassa työskentely auttoi.

- Se mikä musta on vastenmielistä on eri-ikäisten poikien katu-uskottavuuden hakeminen. Sitten kun olet sairaalassa painanut yövuoroa, tai lastenkodissa ottanut uutta kakaraa vastaan, niin sitten vasta näkee, mitä on katu-uskottavuus. Asiakkaat on sitä, sä et ole.

SIG ei ole koskaan pyrkinytkään mihinkään elämää suurempaan.

- Kyllähän me ollaan noi omat mansikkamme saatu, mikä on ollut kivaa, mutta kyllä me ollaan monissa asioissa oltu tieten tahtoen marginaalissa. Se on aina ollut yllättävän pitkälle koko bändin ajatus. Väärätkin ratkaisut on porukalla tehty.

- Mä halusin vaan maksaa asuntolainaa ja kattoa kotona lapsia.

Homma oli kuitenkin muutamaan otteeseen karata käsistä. Inkinen sanoo olleensa jonkin aikaa 1980-luvulla täysin pihalla ja "merkillinen". - Hävetti jo silloin, hän tunnustaa.

Jalat ovat onneksi laskeutuneet maan pinnalle. SIG:n asenne on nauru.

Nauraa voi monella tavalla. Esimerkiksi humppapila Metsurin koira sisältää pätkän Kommunistista manifestia.

Kieli poskessa

SIG on sinnitellyt 30 vuotta erilaisilla kokoonpanoilla. Nykyisin mukana on Inkisen ohella toinenkin alkuperäisjäsen, kosketinsoittaja ja ex-pankinjohtaja Juha Oksanen. Ison kokoonpanon ohella vauhdissa on ollut Inkisen ja Oksasen SIG-duo, jonka keskinäinen keikkanaljailu osoittaa, että miehet ovat nukkuneet aika monta yhteistä yötä kylki kyljessä haisevassa keikkabussissa.

- Se oli pahimpaan aikaan vielä tiiviimpää kuin avioelämä. Me saatiin toisistamme välillä ihan tarpeeksemme.

Nykyisessä viihdeilmastossa SIG pitää ihan sovinnolla matalaa profiilia. Yhtyeellä on oma vakaa kannattajakuntansa. On niitä, jotka tuntevat vain suurimmat hitit, kuin myös sellaisia, jotka tulevat jutteleman jostakin kappaleesta, jota bändiläiset tuskin itsekään muistavat.

Inkinen vakuuttaa, ettei ole koskaan haaveillut suuresta hittibiisistä.

Hän ei kuulemma myöskään osaa tehdä sellaisia lauluja, joita muut haluaisivat esittää. Monet Inkisen parhaina pidetyistä kappaleista ovat syntyneet kieli poskessa.

- Enkä mä osaa kieli poskessa muille tehdä.

Inkinen teki toki aikoinaan Rauli Badding Somerjoelle tilauksesta kappaleen Hämärän prinsessa . Se syntyi studiossa parissakymmenessä minuutissa.

- Se oli kivaa, mutta että mä olisin kotona ja yrittäisin samastua johonkin Kari Tapioon ... Inkinen pyörittää päätään.

Alunperin hän opiskeli yliopistossa tähtäimessään luokanopettajan ammatti. Äidinkieli kiinnosti, mutta valmista ei tullut. Rahat kuitenkin loppuivat, ja hän meni mielisairaalan vippariksi.

- Ne katto mua vuoden ja sano: mee poika kouluun!

Eli sellainen tarkkaan harkittu urasuunnitelma.

Työmies

Inkisellä on kaikissa virallisissa paperissa ammattina työmies.

- Se on mun asenne, ei se kerro mitä mä teen. Mä olen vaan tyyppi yksi tällä hihnalla.

Inkinen on ennen hoitoalan uraansa tehnyt monenlaisia töitä kaupan leipäosaston myyjästä radiotoimittajaksi. Vaikka yleensä on tapana sanoa, ettei ketään tulla kotoa hakemaan töihin, Inkiselle niin on käynyt useampaan otteeseen.

- Mutta se pätee vain sosiaalialalla, hän huomauttaa.

Inkinen on myös istunut kaksi kautta Raision valtuustossa Sdp:n riveissä. Hän oli jäsenenä sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä -jaostossa.

- Mua otti niin paljon päähän kun vammaisia ja varsinkin mielenterveysihmisiä poljetaan.

- Oli se aikaa hurjaa. Huostaanottoa kun valmistelee, niin ei siinä ole poliitikon gloriaa.

Se, että on elämässään tehnyt monenlaista on Inkisen mukaan tärkeää pääomaa, eikä pelkästään biisien materiaaliksi. Työmiestä on juuri se, että tekee vähän sitä sun tätä.

- Mä olen elänyt sillä tavalla hyvät vuodet ja hyvän elämän, että olen saanut vähän maistaa kulkurielämääkin.

Inkinen sanoo, ettei luonnostaan pysty tasalaatuisuuteen ja keskivertoratkaisuihin. Välillä vaikeuksia pitää hankkimalla hankkia. Kolme vuotta sitten Inkisille tuli avioero. Se oli kulkurin oma irtiotto.

Nyt perhe on taas koossa ja alla on uusi avioliitto - vanhalla hyvällä miehityksellä.

KIMMO LILJA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.