Pirun ansan vartija

TS/<br />Kôpun vartijaneito lopetti hiidenmaalaisten tuottoisat bisnekset.
TS/
Kôpun vartijaneito lopetti hiidenmaalaisten tuottoisat bisnekset.

Majakan rakennustyöt kestivät vuodesta 1504 vuoteen 1531, mutta vielä toistasataa vuotta valmistumisensa jälkeenkin torni pysyi pimeänä. Tuli syttyi silloin 20-metrisen tornin huipulle vasta vuonna 1649.

Saaren luoteiskulmasta pistää Itämereen terävä Kõpun niemi, jonka jatkeena merenpohjassa on pitkä riutta repiviä karikoita. Herran lahja hiidenmaalaisille, pirun ansa merenkulkijoille, sanottiin Itämeren merirosvouksen kulta-aikoina.

Niemi karikoineen sijaitsee keskellä Pohjois-Euroopan suurinta kauppaväylää, juuri siinä mutkassa, josta Itämeren eteläosasta Suomenlahdelle purjehtijat kääntyvät itään. Sen matalikolle rysähtäneet kauppalaivat lasteineen olivat ikimuistoisista ajoista kuuluneet hiidenmaalaisten itse ottamiin nautintaoikeuksiin.

1400-luvulla Hansaliitoksi yhtyneet kauppiaat huolestuivat siitä, että itään lähetetty kauppalaiva toisensa jälkeen katosi matkalla. Jäljet johtivat Hiidenmaan edustalle.

Hansakauppiaat kääntyivät Tallinnan raadin eli kaupunginhallituksen puoleen. Surmanniemelle oli saatava tarpeeksi kauas näkyvä majakka, jotta merenkulkijat pystyisivät siitä päättelemään asemansa ja osaisivat kiertää matalikon turvallisen kaukaa.

Valoa pantattiin vuosia

Varhaisin säilynyt vaatimus majakan rakentamisesta on vuodelta 1490.

Asia ei kuulunut Tallinnan määräysvaltaan. Hiidenmaa oli katolisen kirkon maita, ja sitä hallitsi Saaren-Länsi-Viron piispa, joka sai ohjeensa paavilta.

Piispa ei tietenkään jakanut rakennuslupia noin vain ilmaiseksi. Tallinna joutui luovuttamaan suolakauppaetuja ja viiniveroja Haapsalun mahtavan piispanlinnan haltijoille, ja rakennuslupa heltisi aina yhdelle torninpätkälle kerrallaan.

Hiidenmaan korkeimmalle mäennyppylälle, 68-metriselle Andrusinmäelle, alkoi hitaasti nousta kivinen torni. Sen nousua hidastivat paitsi työkomennuksista piittaamattomat ja ennakkomaksuja vaativat hiidenmaalaismiehet myös aluetta tuhkatiheään vaivaavat sodat ja nälkävuodet.

Umpinaisen, 20-metrisen kivitornin valmistumiseen meni vain 27 vuotta, mutta Hansaliitolle sen valmistumisesta ei ollut suurtakaan hyötyä. Torniin kun ei ollut tehty rappuja, joita pitkin olisi päästy sytyttämään sen huipulle valkea.

Joko hiidenmaalaisten oveluutta tai aikojen levottomuutta kuvaa se, että rappujen tekoa tuumailtiin peräti 118 vuotta ennen kuin päästiin tuumasta toimeen ja rakennettiin ulkoseinää kiertävät puuportaat. Tornitasanteelle hinattiin sitten köysien varassa noin tuhat syltä arssinan (71 cm) pituisia polttopuita vuodessa.

Sisuksiin kiviportaat

Tulen jatkuvuudesta vastasi kerralla kuusi saarelaista. Liekin oli noustava sylen korkeuteen, eikä sitä tornissa vartioiva mies saanut ummistaa silmiään hetkeksikään.

Vartiopaikka ei ollut suosittu. Avoimella tornitasanteella myrskysi ja satoi usein niin, että tuli sammui ja oli viritettävä uudelleen. Puurappusetkaan eivät kestäneet sääoloja. 1660-luvulla ne korvattiin rautaportailla.

1800-luvulla, kun Venäjä oli saanut haltuunsa niin Viron mantereen kuin saaretkin, majakan sisuksiin raivattiin onkalo jonka seinämää pitkin rakennettiin kiviportaat.

Osin alle metrin läpimittainen porraskäytävä on edelleen käytössä; muuta kautta ei tornin huipulle pääse. Jos hermot kestävät ahtaan ja paikoin pimeän porraskuilun kiipeämisen majakan huipulle, näkymä joka puolella leviävälle, kimmeltävälle Itämerelle palkitsee kyllä vaivan.

1845 majakkaa korotettiin 16 metrillä. Entiselle ylätasanteelle rakennettiin pieni huone, jossa majakanvartija saattoi levähtää, ja vaihdettiin nuotionvalo öljylamppuihin ja peileihin. Vasta vuonna 1963 torni sai sähköisen automaattijärjestelmän.

Syntymästään yli viisisataavuotiseksi vanhentunut Kõpun neito sai 1980-luvulla suojakseen paksun rautabetonileningin. Vanharouva tarkenee taas vilkuttaa valoaan merellä liikkujien turvaksi.

EVA LATVAKANGAS

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.