Kalle ja Mari saavat elämänsä esiin

TS/Erja Hyytiäinen<br />Muistolaatta on pitkän linjan työväenmiehen Otto Mastin 15-vuotinen haave. Hän on halunnut nostaa esiin vuoden 1918 sodassa kuolleet punaiset uhrit. Nyt haave on vihdoin totta.
TS/Erja Hyytiäinen
Muistolaatta on pitkän linjan työväenmiehen Otto Mastin 15-vuotinen haave. Hän on halunnut nostaa esiin vuoden 1918 sodassa kuolleet punaiset uhrit. Nyt haave on vihdoin totta.

Matti Haapanen silmäilee Kaarle eli Kalle Kavallin kuvaa. Hän kaivaa muistinsa kätköistä pienimmätkin tiedonmuruset. Huittisten punakaartiin kuulunut Kalle kantoi asetta ja yritti paeta Tampereen kautta Venäjälle. Elämä kuitenkin päättyi vankileirillä.

- Sen isoäiti kertoi, että kun hän vei Kallelle leirille keitettyjä perunoita, heti tuli joku kysymään, saako hän perunan kuoret. Muutoin asiasta on vaiettu, Haapanen sanoo.

Pimentoon ovat jääneet myös äidin isän veli Oskari Jokinen , joka katosi Tampereella, ja äidin setä Kalle Jokinen , joka teloitettiin Huittisissa.

Otto Mast kuuntelee Haapasen kertomusta hiljaisena. Paljon elämää nähneen miehen ilmeet vaihtelevat tiuhaan tahtiin. Yhdessä hetkessä kasvoilla välähtää surumielinen hymy, heti perään hämmästys ja lopulta tuska.

Sunnuntaina sydämessä myllertää. Mastin 15 vuotta vaalima unelma tehdä jotain vuonna 1918 kuolleiden punaisten puolesta on toteutumassa. Huittisten hautausmaalla paljastetaan muistokivi huittislaisten ja Huittisissa kuolleiden kunniaksi. Piispa Kari Mäkinen siunaa heidät maan poveen. Kivessä on kaikkiaan 241 ihmisen nimet, vain yksi heistä on aiemmin saanut kirkollisen siunauksen.

Vuosien päälle etsitään elämää

Nimet ja vuodet saavat pala palalta ympärilleen elämän muita käänteitä. Otto Mast kaivaa uhrien joukosta esille torpan tytön, Mari Putasen . 16-vuotiaan tytön ainoa sukulainen oli punakaartiin liittynyt 20-vuotias veli Johannes , ja tyttö seurasi veljeään. Ei taistelemaan vaan sitomaan haavoja.

Heinäkuussa 1917 käytiin Huittisissa kansalaissodan lähtölaukauksena pidetty meijerikahakka. Kahdeksan tunnin työpäivän vaatimus sytytti Suomen historian ensimmäisen poliittisen kiistan, jonka ratkaisemisessa käytettiin apuna asetta.

Oliko aseen käyttö tarkoituksellista, sitä arvuutellaan yhä, mutta yhtä kaikki, lehdistö kertoi asiasta suurin otsikoin. Yksi meijeriä puolustanut isäntä pahoinpideltiin tajuttomaksi ja kahdeksan lakkolaista haavoittui pistoolin luodeista.

- Kyllä niitä haavoja oli olemassa vielä 1918, Jukka Kivimäki sanoo.

Huittisista sotaan lähtivät työmiehet

Mari Putanen oli torpan tyttö. Juuri sellainen, joiden kuvataan Täällä Pohjantähden alla -teoksessa nousseen kapinaan.

Nykypäivänä Huittisista hurauttaa tunnissa teoksen syntymaisemiin Urjalaan. Vuonna 1918 pitäjät olivat kuin toistensa vastakohdat. Urjalassa oli mahtavia kartanoita ja niillä lukuisia torppia. Huittisten kartanot olivat pieniä, torppia niukasti, mutta itsellisiä työihmisiä reilusti.

- Huittisissa punaisten joukoissa oli vähän torppareita. Vainajista 85 prosenttia oli työmiehiä. Työmiesten rinnalla toisena ryhmänä olivat pienyrittäjät: vaskisepät, rakennusmiehet ja suutarit. Monet sellaisia, jotka osallistuivat kunnan johtotehtäviin, Mast sanoo.

Venäjän vallan aikana tsaari oli teettänyt Huittisen seudulla linnoitustöitä. Se toi seudulle nuoria miehiä. Kun työt loppuivat, seudulle jäi paljon irtolaisia.

- Se joukko jäi puille paljaille. Eivät he sitoutuneet työväenliikkeeseen. Mutta sitten tuli vuosi 1917 ja ensimmäinen maatyöläisten lakko, Kivimäki sanoo ja miehet ryhtyvät muistelemaan kansalaissodan siemenen kylvämisen hetkiä.

Sovinto on tärkeämpi kuin paljastukset

Mari Putasen ei tiedetä osallistuneen kapinaan, mutta puheilta hän ei ole voinut välttyä. Vuoden 1918 sotaan osallistuneista suurin osa oli hänen ikätovereitaan.

- Siellä oli semmoisia nuoria poikia, alta 20:n. Ei heillä ollut yhteiskunnallista tietoisuutta. He taistelivat työväestön puolesta, ei siinä mitään ideologiaa ollut, Mast sanoo.

Huittisissa ei suuria taisteluja käyty. Uhkaavin oli tilanne, jossa Porin suunnasta lähestyi punaisia. Ookilan aukealla matkanteko katkesi yllättäen nousseeseen sumuun. Vielä 50 vuotta myöhemmin Huittisten kirkossa saarnattiin, kuinka Jumala laski sumun alueen ylle, jotta valkoiset pääsivät pakoon.

Oman maaperän säilyminen taisteluitta ei silti estänyt uhreja. Huittisissa teloitettiin 70 punaista. Heistä huittislaisia oli 24. Taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä kuoli 200 huittislaista.

Vuorenmaan Kalle oli ensimmäisiä, jotka teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Siitä minulla on hänen poikansa Frans Vuorenmaan kaverin Arvi Satosen kertomus, Mast sanoo ja ryhtyy kertomaan.

- Frans Vuorenmaa tuli sanomaan Arvi Satoselle, että lähde katsomaan Ookilan santakuopalle, kun hänen isänsä tapetaan siellä tänään. Siellä pojat seurasivat suuren kiven takana, kun paikalle tuotiin kolme punavankia. Vangit kävelit Lauttakylä-Pori -maantietä, takana tuli teloittajia. Kun joukko tuli santakuopalle, ensin kuului muutama laukaus, lopuksi vielä yksi. Teloittaja sanoi: Työ on tehty, mikä laulu lauletaan päälle.

Kun teloittajat lähtivät pois, pojat menivät katsomaan. Siellä oli kolme ruumista, joiden päälle oli heitetty muutama hako. Yksi oli Vuorenmaan Kalle, Mast sanoo.

Hän miettii hetken, ja kertoo poikien tunnistaneen yhden teloittajista äänestä.

- Me tiedämme kaikkien teloittajien nimet, mutta me emme niitä juttele. Se ei olisi sovinnon käden ojentamista, Mast sanoo.

Omat toimet eivät pelastaneet

Mari Putanen ei jäänyt Huittisiin. Kun veli lähti punakaartilaisena Tampereelle, sisar seurasi perässä. Hän löysi paikkansa sairaalaksi muutetusta koulusta. Sinne tuotiin punaiset haavoittuneet. Tyttö sitoi haavoja, yritti lievittää tuskia.

Samaan aikaan kotikonnuilla sota yltyi. Siltä eivät säästyneet edes ne, jotka yrittivät pysyä sivussa. Mast kaivaa esille torppari Lahjalan historian. Hän oli sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen, mutta ei suostunut punakaartilaiseksi.

- Lahjala oli sitä mieltä, että aseella ei asioita ratkaista. Hänen virheensä oli, että hän meni sammuttamaan sepän talon polttoa. Kun kansalaissota päättyi, Lahjalaa syytettiin rettelöinnistä.

Oikeudenkäyntipöytäkirjat kertovat tarinan. Miestä kuulusteltiin. Syyttäjänä toiminut talollinen hiillosti, mutta oikeuden puheenjohtaja totesi, että Lahjala ei ole tehnyt mitään sellaista, mistä häntä tulisi rangaista. Syyttäjä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, ja oikeudenkäyntiä päätettiin jatkaa. Lahjala lähetettiin palokuntatalolle odottamaan seuraavaa päivää.

Aamulla suojeluskuntalaiset tulivat hakemaan teloitettavia.

- Talolla huudettiin Lahjalan nimi. Hän vakuutti, ettei ole syyllinen, piti sormillaan ovenkarmista kiinni, mutta hänet vietiin silti. Kun oikeuden puheenjohtaja iltapäivällä kutsui Lahjalan oikeuteen, hän sai vastauksen, että Lahjala oli ammuttu. Kun asiaa tutkittiin, huomattiin, että olisi pitänyt huutaa Laaksonen. Laaksonen säästyi ja eli Huittisissa vielä 1960-luvulla, Mast kertoo.

Pelko johti kauheuksiin

Mari Putasen elämä päättyi Tampereella. Kun punaisten rintama petti ja he pakenivat kaupungista, osa haavoittuneista oli niin huonossa kunnossa, ettei heitä voitu siirtää. Heidän avukseen jäi neljä hoitajaa, joukossa Mari. Valkoiset tulivat, valtasivat koulun ja tappoivat haavoittuneet vangit ja lopuksi hoitajat.

- Kuinka ihminen voi olla niin julma. Olen itsekin ollut sodassa, mutta silloin haavoittuneille vangeille annettiin ihmisarvo. Mikä oli kasvattanut 1918 niin suuren vihan, että 16-vuotias tyttö täytyi tappaa, Mast kysyy.

Mast, Kivimäki, Haapanen ja Aarno Korpela ovat kaivaneet esille pieniä palasia historiasta, tuskasta ja kärsimyksestä. Silti puheissa ei kuulu uhoa, ei syyttelyä. Mast sanoo aina välillä, että tämänkin isännän nimi kyllä tiedetään, mutta turha sitä on sanoa, kun jälkeläisiä asuu yhä seudulla. Kivimäki puolestaan kertoo omasta enostaan, jonka historia punaisten joukossa ei ole kunniakas.

Miehet eivät salaa punaisten pahoja tekoja. He kertovat, kuinka Porista saapuneet punaiset ampuivat keskikievarin pitäneen Malmbergin ja veivät kellon hänen ranteestaan. Joku tiesi, kuinka kaupasta vietiin kahvisäkkejä, toinen ruokavarkaista, kolmas muista ryöstöistä.

- Ylilyöntejä oli molemmin puolin. Ensin oli punainen valta, sitten valkoinen. Molempien puolien piti näyttää miehuutensa, Kivimäki sanoo.

- Taustalla on näkynyt valtava pelko siitä, että tilanne kääntyy toisin päin, Korpela arvioi.

Pelko ja häpeä saivat ihmiset vaikenemaan. Ihmisiä ei ole kuitenkaan unohdettu, eikä Mastin mukaan saakaan unohtaa.

- Jokaiselle ihmiselle pitää antaa arvo, hän sanoo.

ERJA HYYTIÄINEN

Huittislaisten ja Huittisissa kuolleiden 1918 sodan uhrien siunaus ja muistolaattojen paljastus sunnuntaina 24.8. jumalanpalveluksen jälkeen.

TS/Erja Hyytiäinen<br />Aarno Korpela, Otto Mast, Matti Haapanen ja Jukka Kivimäki kaivoivat esille vuoden 1918 sodassa huittislaiset ja Huittisissa kuolleet. Nimien ja vuosien päälle on etsitty tietoja menehtyneiden elämän käänteistä.
TS/Erja Hyytiäinen
Aarno Korpela, Otto Mast, Matti Haapanen ja Jukka Kivimäki kaivoivat esille vuoden 1918 sodassa huittislaiset ja Huittisissa kuolleet. Nimien ja vuosien päälle on etsitty tietoja menehtyneiden elämän käänteistä.
TS/Matti Haapasen kotialbumi<br />Punaisten historia on ollut pitkään perheiden sisälläkin vaiettua tietoa. Kalle Kavall kuoli Hämeenlinnassa punaisten leirillä, paljon sen enempää ei miehestä tiedetä.
TS/Matti Haapasen kotialbumi
Punaisten historia on ollut pitkään perheiden sisälläkin vaiettua tietoa. Kalle Kavall kuoli Hämeenlinnassa punaisten leirillä, paljon sen enempää ei miehestä tiedetä.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.