Luolamiesten ja lepakoiden jäljillä

TS/Ari-Matti Ruuska<br />Härmälän rotkossa riittää kallionkoloja tutkittavaksi. Lepakkoasiantuntija Emma Kosonen muistuttaa, että lepakot ovat rauhoitettuja ja jos sellaisen löytää, sitä ei pidä häiritä.
TS/Ari-Matti Ruuska
Härmälän rotkossa riittää kallionkoloja tutkittavaksi. Lepakkoasiantuntija Emma Kosonen muistuttaa, että lepakot ovat rauhoitettuja ja jos sellaisen löytää, sitä ei pidä häiritä.

Kun Viisikkoa alkaa väsyttää, he saattavat illan tullen "etsiä sopivan luolan jossa yöpyä". Jos Suomessa tekisi samoin, pääsisi nukkumaan aniharvoin, sillä meillä ei ole luolia vaivaksi asti. Ja silti: kukapa ei olisi lapsena etsinyt luolia takapihaltaan tai edes haaveillut sellaisen löytämisestä?

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Suomessakin on luolia, kunhan vain osaa etsiä. Luolatutkija Aimo Kejonen Geologian tutkimuskeskuksesta kertoo, että koko maassa luolia on noin 1200. Turun alueeltakin niitä löytyy parisenkymmentä hiukan siitä riippuen, mikä lasketaan luolaksi.

Kejosen mukaan luolan määritelmä on varsin venyvä. Pienin määritelmä löytyy Saksasta: kallionhalkeamaa, johon mahtuu sukkapuikko ei tule pitää luolana, mutta jos sinne mahtuu lyijykynä, kyseessä on luola. Ameriikassa taas kaikki on suurempaa, myös luola. Siellä pääsee luolaksi vasta, jos sitä voi kulkea rapiat sata metriä näkemättä valoa.

- Suomessa luolasta puhutaan, jos on lattia, seinät ja katto ja sisään mahtuu kolme ihmistä sadetta pitämään. Puoliluolasta puhutaan, jos kyseessä on ikään kuin kallion lippa, jonka alle mahtuu vähintään kymmenen henkeä, Kejonen sanoo.

Missä luolia sitten on? Nyrkkisääntö on, että niitä tunnetaan sieltä, missä on ihmisiäkin. Lapin luolat eivät ole yhtä hyvin koluttuja kuin ruuhka-Suomen. Toisaalta nekin alkavat olla painumassa unohduksiin, sillä ihmiset eivät enää kulje metsissä. Luolat muistaa lähinnä vanhempi väki.

Varsinais-Suomessa on luolia maan mittakaavassa kohtuullisesti. Niitä on esimerkiksi Nousiaisissa, Oripäässä, Nauvossa - siellä on itse asiassa yksi suurimmista lohkareluolista aivan kirkonkylän vieressä. Nauvolaiset olivat siellä piilossa isonvihan, pikkuvihan ja Suomen sodan aikaan. Sisään mahtuu satakunta ihmistä.

Turun alueelta löytyy parisenkymmentä luolaa tai onkaloa. Niitä on muun muassa Katariinanlaaksossa, Littoisissa ja Luolavuoressa. Lentokentän läheltä löytyy Kärsämäen pirunpesä, joka on valtavan kokoinen hajonnut siirtolohkare. Siellä on asunut aikanaan piruja ja sittemmin haltija - niin tarina kertoo.

Miksi luolia sitten on Suomessa niin vähän? Siksi, koska Suomi on kova maa kahdessa asiassa: kallioperältään sekä jääkiekossa. Eikä näistäkään jälkimmäinen ole ihan varmaa.

Mutta kallio joka tapauksessa on kovaa, kertoo tutkija Ari Linna Turun yliopistolta:

- Etelä-Suomen kallioperä alkoi kehittyä 1900 miljoonaa vuotta sitten. Se on minerologialtaan vaihtelevaa, mutta useimmat kallioperän mineraaleista kestävät rapautumista hyvin. Niinpä luolia ei ole syntynyt paljon. Sen sijaan sellaiseen kallioperään muodostuu herkästi luolia, jossa on paljon pehmeää kiveä kuten kalsiittia tai dolomiittia. Viro on tästä hyvä esimerkki ja monet Etelä-Euroopan maat sekä Brittein saaret.

Toisin sanoen Viisikon oli ihan oikeasti mahdollista löytää luola yösijakseen. Sitä paitsi Englannissahan sataa aina, joten ihmekö tuo, jos luolia on syntynyt.

Vedellä onkin ihmeellinen voima: se kulkeutuu pieniin kallion halkeamiin ja alkaa siellä syödä mineraaleja. Ensin liukenee pehmeä kivi ja lopulta jäljelle jää vain kvartsimineraali, joka sekin kyllä liukenee trooppisissa olosuhteissa. Ilman vettä ei sen sijaan tapahdu paljon mitään - tuuli rapauttaa kiveä vain hieman, kuten esimerkiksi pyramidit osoittavat.

Suomestakin löytyy parista paikasta pehmeää kalkkikiveä ja näillä alueilla luolien muodostuminen on todennäköisempää kuin muualla.

- Lohjalta löytyy yksi samantapainen maanalainen niin kutsuttu karstiluola jollaisia Virossakin on. Se on noin 50 metriä pitkä maanalainen tunneli, jonka vesi aikanaan on liuottanut. Paraisilla vastaavia saattaisi myös olla. Suomen kalkkikivi on kuitenkin paljon kovempaa kuin Virossa, sillä Suomen kivi on käynyt läpi vuoripoimutuksen ja kiteytynyt uudelleen. Tästä syystä se onkin määritelmällisesti marmoria. Nämäkin luolat ovat Suomessa hyvin harvinaisia.

Mikäli hiidenkirnut lasketaan luoliksi, niin sitten meiltäkin löytyy aika paljon koloja kallioperästä. Ei niitäkään tosin Turun alueella niin paljon ole, että niihin alvariinsa putoilisi. Hiidenkirnu on syntynyt jääkaudella, kun sulanut vesi on pyörittänyt kiveä tai kiviä paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.

Vähän hiidenkirnun tapainen on Jalasjärven pirunpesä, joka on 23 metriä syvä ja 14 metriä halkaisijaltaan oleva kolo kalliossa.

- Sen kiviaines on rapautuvaa, jolloin vesi on päässyt kallion koloihin ja liuottanut itselleen tilaa. Pirunpesä oli aikanaan kiven ja maa-aineksen täyttämä, mutta se kaivettiin tyhjäksi 1980-luvun alkupuolella, yhtenä rahoittajana mukana oli muuten Spede Pasanen , Linna kertoo.

Yleisimmin Suomen lepakkotutkijat, geologit sekä ennen kaikkea lapset joutuvat kuitenkin tyytymään jääkauden tekemiin "luoliin", jotka eivät oikeastaan ole luolia, vaan pikemmin kivenlohkareita, jotka muodostavat onkaloita. Joskus aika isojakin, kuten Kustavin Jeremiaan luolilla.

Ne ovat syntyneet, kun jääkaudella jäämassa on liikkunut pikkuhiljaa eteenpäin ja törmännyt mennessään mäkiin ja kukkuloihin. Näissä kohdissa jään liike hankaloitui ja jää painoi valtavalla paineella kalliota. Paine oli niin suuri, että alin jää suli vedeksi. Kun nyppylä sitten oli ylitetty, vesi jäätyi taas, mutta juoksevana se oli ehtinyt mennä kallion koloihin. Kun se sitten jäätyessään taas laajeni, se irrotti suuria lohkareita kallion laelta ja ne ajautuivat kallion toiselle puolelle ja muodostivat siellä hyvällä tuurilla luolan - tai onkalon nyt kumminkin.

Mitä luolista sitten voi löytää? Aarteita? Karhuja? Luolamiehiä? Mikä ettei. Aimo Kejosen mielestä voisi olla parempi kysyä, mitä niistä ei löydy.

- Turun puolesta luolista on löytynyt aarteitakin. Kerran löytyi silppuhopeaa, kerran pikkupojat löysivät 1400-luvulta olevan lehmänkellon, joka oli täynnä hopearahoja.

Luolissa on majaillut myös rosvoja. Esimerkiksi Littoisten järven lähellä sijaitsevassa rosvoluolassa piti majaansa 1800-luvulla Sika-Kyösti niminen rosmo. Luolissa piiloteltiin myös kansalaissodan jälkeen ja toisinaan ne ovat toimineet kirkkoina, jos vainolainen on estänyt tavallisen kirkon käyttämisen. Laitilan Palojärven piilokirkko on sellainen. Ja sitten luolissa on tietenkin asunut piruja. Myös tietäjille ne ovat olleet hyviä tiedonlähteitä.

Karhuja maassa on tuhatkunta, joten jokaiseen luolaan riittäisi helposti yksi. Sen sijaan luolamiehiä niistä ei taida löytyä enää, jos on koskaan löytynytkään (Luolavuoren luolissa tosin aikanaan kuulemma asui joku laitapuolen kulkija). Karijoella sijaitsevasta susiluolasta tosin on epäilty, että siellä olisi saattanut asua ihmisiä 120 000 vuotta sitten. Linna on hieman skeptinen:

- Jos niin on, se tarkoittaisi, että täällä on ollut asutusta ennen jääkautta ja se olisi tietenkin melkoinen sensaatio. Itse ajattelen, että susiluolan kivet olisivat ihan mainiosti voineet syntyä myös luonnon muovaamana.

Roope Lipasti

TS/Ari-Matti Ruuska<br />2
TS/Ari-Matti Ruuska
2
TS/Ari-Matti Ruuska<br />3
TS/Ari-Matti Ruuska
3
TS/Ari-Matti Ruuska<br />4
TS/Ari-Matti Ruuska
4
TS/Ari-Matti Ruuska<br />5
TS/Ari-Matti Ruuska
5
TS/Ari-Matti Ruuska<br />6
TS/Ari-Matti Ruuska
6
TS/Ari-Matti Ruuska<br />7
TS/Ari-Matti Ruuska
7
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.