Pieniä haudattuja tarinoita

TS/Natalia Kopkina<br />Vanhentuneiden hautojen kiviä on kerätty yhteen paikkaan näyttelyksi.
TS/Natalia Kopkina
Vanhentuneiden hautojen kiviä on kerätty yhteen paikkaan näyttelyksi.

William Archibald Cramp oli matkalla Pietarista Turkuun. Suurin osa mutkaisista teistä oli jo takana - Piikkiöstä oli enää hujaus Turkuun.

Cramp ei kuitenkaan päässyt ehjänä perille. Piikkiössä hevoset pillastuivat, kyyti kaatui ja matkustaja loukkaantui. Cramp kuljetettiin Turkuun sairaalaan, mutta turhaan. Oli toukokuu vuonna 1806, kun englantilainen kuoli.

Cramp makasi Tuomiokirkon kirkkotarhassa, kunnes tuli vielä viimeisen matkan aika. Hänet siirrettiin Skanssin malmille, ja näin Crampista tuli 20.9.1807 vihityn Turun hautausmaan ensimmäinen asukas.

- Turku ja Tampere ovat muuttaneet vanhat hautausmaansa puistoiksi. Mutta jos tästä hautausmaasta haluttaisiin tehdä puisto, niin siitä nousisi kansalaisliike, rovasti Jouko Hallia naureskelee.

Kuitenkin Turun hautausmaa on jo sellaisenaan puistomainen paikka, johon tullaan katselemaan ja kuljeskelemaan. Jotkut suunnistavat merkkihenkilöiden hautakivet kompassinneulassa, mutta polkujen lomasta löytyy muutakin. Kävelyllä vanhalla hautausmaalla Hallian kanssa pysähdellään, katsellaan ja silitetään marmorin pintaa. Rovastin suusta pulppuaa pikku kertomuksia tavallisista ihmisistä. Anekdootteja. Infoiskuja historiasta.

Yksi löytyy heti muutaman askeleen päästä Crampista. Käytävän varrelle on haudattu arkkitehti Charles Bassi , joka laati hautausmaan piirustukset.

Voisi luulla, että paikan isän leposijaa merkkaisi mahtipontinen viritelmä, mutta nurmikossa makaakin litteä kivilaatta.

- Bassi taisi kunnioittaa perinteitä. Kun vainajia haudattiin Tuomiokirkkoon, muistomerkit pantiin lattiatasoon. Ensimmäiset hautakivet olivat samanlaisia, mutta myöhemmin ne nostettiin pystyyn, että haudat löytää talvellakin, Hallia selittää.

Ihmisistä

Oona -tyttärentyttären kanssa pysähdymme aina tähän, Hallia näyttää punertavaa kiveä, johon on kaiverrettu veturin kuva.

Hjalmar Waldemar Olin oli veturinkuljettajan poika, joka kuoli vuonna 1884, nelivuotiaana.

- Poika oli ilmeisesti isänsä ammatin lumoissa, Hallia arvelee.

Toinen nuori vainaja, Mathilda Unonius , on saanut hautakiveensä Walter Runerbergin reliefin. Mutta pelkkä taide ei tee kivestä mielenkiintoista. Pronssinumeroiden mukaan tyttö syntyi 1822 ja kuoli 1864.

- Oikea syntymävuosi on kuitenkin 1852, eli Mathilda oli kuollessaan vasta 12-vuotias. Oikeaa numeroa ei ollut jostain syystä saatavilla, Hallia kertoo.

Tarinat ovat tarttuneet hänen päähänsä vuosien varrella. Hallia jäi eläkkeelle Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tiedotuspäällikön paikalta toissa vuonna.

- Tarinoita on kuullut omaisilta, vanhoilta työntekijöitä tai hautauksien yhteydessä, Hallia listaa lähteitään.

Nykyhetkikin synnyttää tarinoita. Hallia näyttää kauppaneuvos Axel Valfrid Wiklundin hautakiveä, jonka päällä veistetty nainen pitää kädessään värttinää. Kerran Hallian tyttärentytär ihmetteli veistosta ja hänelle kerrottiin, että siinä täti kehrää villasta lankaa.

Hallia siirtyy käytävän toiselle puolelle. Siellä seisoo professori Rafael Erichin hautakivi, jonka veistoksen miehellä on pelkkä kangas heitettynä toisen olan yli.

- Oona katseli veistosta ja sanoi, että tässä setä tulee saunasta, Hallia hekottelee.

Eläimistä

Hallia pysähtyy mekaanikko David Cowien haudalle ja jää taputtamaan sen ympärillä olevaa aitaa.

- Aidat syntyivät 1700-luvulla. Kirkonvartijat ja lukkarit pitivät lampaita, vuohia ja lehmiäkin hautausmaalla.

Komeiden rauta-aitojen tarkoitus olikin proosallinen: pitää elukat poissa haudalta mellastamasta. Myöhemmin niistä tuli pelkkiä koristeita. Hallia johdattaa William Crichtonin haudalle. Cowien ammattitoverin aita yltää enää polven korkeudelle.

- Aita on enää symbolinen, sillä tästä vuohi hyppäisi yli, Hallia silmäilee.

Hän kertoo, että vaikka eläimet saivat aikoinaan mellastaa hautausmailla, oli koirilla kalmistoon porttikielto.

- Routa nosteli joskus luita pintaan ja koirat saattoivat kaapia niitä. Ja Ilmestyskirjassakin sanotaan, että ulkopuolella velhot ja koirat, Hallia tapailee.

Tai vaikka kivistä

Arkkitehti G. T. Chiewitzin haudalla Hallia näyttää Turkuseuran kunnostustyötä. Pinta on putsattu, numerot ja kirjaimet kullattu uudelleen.

Hallia selittää, että lehtikulta sekoitetaan elohopeaan ja sotku puhalletaan kiinni puhalluslampulla, jolloin elohopea poistuu ja kulta tarttuu pintaan.

- Kun Iisakin kirkon kupolia kullattiin Pietarissa, 60 kultaseppää kuoli, Hallia kertoo.

Hän taputtaa Chiewitzin kiven harmaata graniittia, Kakolanmäen kupeesta louhittua kakoliittia. Sitä löytyy hautakivien lisäksi ympäri kaupunkia, kivijaloista ja katukivistä. Perusturkulainen kivilaji, Hallia toteaa.

Österbladien sukuhaudan valurautaisista risteistä hän löytää lisää Turun panosta hautausmaakulttuurille.

Täällä toimi tehdas, joka valmisti runsaasti ristejä, ja niitä kuljetettiin talvisin muualle Suomeen. Painavia ristejä oli helpompaa kuljettaa reessä kuin rattaissa.

Ristien, veistoksien ja röpelöisten kivien joukossa vanhalla hautausmaalla on siellä täällä uudempia kiviä - siveitä mustia suorakulmia. Niitä alettiin tehdä, kun timanttisaha otettiin käyttöön.

- Pelkäsimme, että ne valtaavat alueen ja se menettää luonteensa, mutta onneksi niin ei käynyt, Hallia huokaa.

Hän paljastaa, että laatikkomaisilla hautakivillä on oma lempinimensä: matkalaukkukivi.

Vanhimman alueen ulkopuolella alkavat matkalaukkukivien rivit. Hautausmaan uudemmilta osilta ei Hallian mielestä löydy samanlaisia pikkutarinoita kuin 200-vuotiaiden lehmusten alta.

- Mutta sadan vuoden kuluttua kyllä.

JENNI KLEEMOLA

TS/Natalia Kopkina<br />Mathilda Unonius kuoli 12-vuotiaana, mutta syntymävuoden väärä numero vanhensi tyttöä 30 vuotta.
TS/Natalia Kopkina
Mathilda Unonius kuoli 12-vuotiaana, mutta syntymävuoden väärä numero vanhensi tyttöä 30 vuotta.
TS/Natalia Kopkina<br />William Archibald Crampista tuli Turun hautausmaan ensimmäinen asukas vuonna 1807, vaikka alkuaan hänet haudattiin edellisenä vuonna Tuomiokirkon kupeeseen.
TS/Natalia Kopkina
William Archibald Crampista tuli Turun hautausmaan ensimmäinen asukas vuonna 1807, vaikka alkuaan hänet haudattiin edellisenä vuonna Tuomiokirkon kupeeseen.
TS/Natalia Kopkina<br />Kaksisataa vuotta sitten Turun hautausmaalle istutettiin runsaasti puita. Tarkoituksena oli karsia myöhemmin puolet pois, mutta tätä ei koskaan tehty.
TS/Natalia Kopkina
Kaksisataa vuotta sitten Turun hautausmaalle istutettiin runsaasti puita. Tarkoituksena oli karsia myöhemmin puolet pois, mutta tätä ei koskaan tehty.
TS/Natalia Kopkina<br />Mekaanikko David Cowien hautaa ympäröi rauta-aita. Aidat syntyivät käytännön tarpeesta: niillä estettiin laiduntavien eläinten mellastaminen haudoilla.
TS/Natalia Kopkina
Mekaanikko David Cowien hautaa ympäröi rauta-aita. Aidat syntyivät käytännön tarpeesta: niillä estettiin laiduntavien eläinten mellastaminen haudoilla.
TS/Natalia Kopkina<br />Yhdellä haudoista on seissyt kaksi rautatuolia niin kauan kuin Hallia muistaa. Aikoinaan on ollut yleistäkin, että hautakiven takana säilytettiin taitettavaa tuolia, jolle voitiin istua mietiskelemään.
TS/Natalia Kopkina
Yhdellä haudoista on seissyt kaksi rautatuolia niin kauan kuin Hallia muistaa. Aikoinaan on ollut yleistäkin, että hautakiven takana säilytettiin taitettavaa tuolia, jolle voitiin istua mietiskelemään.
TS/Natalia Kopkina<br />Rovasti Jouko Hallia kertoo Turun hautausmaalta pieniä, arkisia tarinoita.
TS/Natalia Kopkina
Rovasti Jouko Hallia kertoo Turun hautausmaalta pieniä, arkisia tarinoita.