Ruoka, viini ja nautinto: Peuranpaistista juhlava vaihtoehto pääsiäispöytään

TS/Timo Jakonen<br />Olli Aaltosen (vas.) kauhoessa peuranpaistiannoksille kastiketta Antero Lindberg ja Harri Alikirri kertovat vihjeeksi muille, että Somerolta ja Yläneeltä löytyy lihaliikkeet, joissa esimerkiksi hirvestä ja peurasta voi valmistuttaa säilykelihaa tai makkaroita.
TS/Timo Jakonen
Olli Aaltosen (vas.) kauhoessa peuranpaistiannoksille kastiketta Antero Lindberg ja Harri Alikirri kertovat vihjeeksi muille, että Somerolta ja Yläneeltä löytyy lihaliikkeet, joissa esimerkiksi hirvestä ja peurasta voi valmistuttaa säilykelihaa tai makkaroita.

Olli Aaltonen on ollut metsästysseura Liedon Riistamiesten jäsen vuodesta 1965 lähtien, mutta aloittanut aktiivisen metsälläkäynnin vasta vuonna 1981. Vuosien kokemuksella on niin riistan metsästäminen kuin käsitteleminen valmiiseen ruoanlaittokuntoonkin hänelle hyvin tuttua. Vaikka Aaltosen vaimo on ravintola-alan ammattilainen, mies valmistaa yleensä itse riistaruoat. Siihen on kotikeittiön lisäksi mahdollisuus myös erämiesten omissa tapaamisissa ja peijaisissa jahtiseuran riistamajalla, jota vuokrataan myös ulkopuolisten juhlatiloiksi. 30-vuotisen yrittäjänuran jälkeen eläkkeelle siirtynyt Aaltonen toimii nykyään kyseisen riistamajan majaisäntänä huolehtien tilojen vuokraamisesta erilaisia tilaisuuksia varten.

Olli Aaltosen oma metsästysseura Liedon Riistamiehet on perustettu vuonna 1955, ja sillä on tätä nykyä 160 jäsentä. Heistä kolmannes ei kuitenkaan metsästä laisinkaan - korkean iän tai muun syyn vuoksi - toinen kolmannes käy metsällä satunnaisesti ja vain yksi kolmasosa metsästää aktiivisesti. Muistellessaan oman erämiesuransa alkuaikoja 1980-luvun alkupuolelta Aaltonen toteaa touhun olleen tuolloin melkoisen villiä. Etenkin seuruemetsästyksenä harjoitettavan hirvijahdin tiimellyksessä sattui tuolloin eri puolilla maata kuolemaankin johtaneita onnettomuuksia. Mutta nykyään pitävät ainakin lietolaiset erämiehet tiukasti kiinni yhteisestä sopimuksesta, ettei jahdin aikana käytetä alkoholia.

Tiukasti säänneltyä on toisaalta myös riistan käsittely jahdin jälkeen. Saaliseläimet pistetään ja suolistetaan jo pyyntipaikalla, jonka jälkeen ne kuljetetaan jahtimajalle. Sen kylmätiloissa ruhoja riiputetaan muutaman päivän tai viikonkin ajan. Sen jälkeen paikalle saapuu ammattiteurastaja, joka paloittelee lihat. Ainakin yhdellä metsästäjistä on oltava lihakäsittelyyn oikeuttava niin sanottu hygieniapassi, jonka saamiseksi on läpäistävä tietty koe.

Toisinaan metsästysporukat huutokauppaavat saalislihoja, mutta yleensä ne jaetaan sovitun kiintiön mukaisesti metsästäjien kesken. Osa lihoista sentään päätyy riistaruokien ystävien iloksi myös kauppoihin. Silloin voivat viitseliäimmät valmistaa itse vaikkapa peura- tai hirvimakkaroita.

Peuran metsästyskautta haluttaisiin aikaistaa syyskuun alkuun eli pidentää noin kuukaudella, sillä valkohäntäpeurojen määrä on kasvanut voimakkaasti. Määrää haluttaisiin alentaa, mutta samalla kuitenkin niin, että kanta säilyy lisääntymiskykyisenä.

Pitääkseen yllä metsästystaitojaan Liedon Riistamiehet harjoittelevat majansa läheisyydessä sijaitsevalla ampumaradalla kolmasti viikossa. Noissa kunnalta vuokrattavissa tiloissa on mahdollista suorittaa esimerkiksi yleismetsästykseen tarvittavan kortin edellyttämät ampumakokeet. Metsästyskortin voi saada aikaisintaan 15-vuotiaana, kunhan selviytyy ampumakokeesta haulikolla ja omaa riittävän riistaeläintuntemuksen. Myös riistalintujen lentokuviot on tunnettava. Hirvimetsälle voi kuitenkin päästä vasta varusmiespalveluksen suoritettuaan, Aaltonen kertoo.

Valmistaessaan oheisen peuranpaistin TS-Extran lukijoiden iloksi, Olli Aaltonen ilahdutti samalla paria jahtikaveriaan kutsumalla heidät riistamajalle syömään. Miehistä toinen, Liedossa vuoden 2006 erämieheksi valittu Antero Lindberg valaisee maallikolle erämiesharrastuksen olevan muutakin kuin saalistamista. Seuran alueella on näet myös 25-30 ruokintapaikkaa, joihin seura kustantaa säännöllisesti esimerkiksi ruista hirville, peuroille sekä uudelle sorkkaeläintulokkaalle kauriille. Pieneläimille taas on tarjolla juureksia ja viljaa. Lindberg painottaa kuitenkin, että samalla on pyrittävä mahdollisimman tarkkaan hävittämään ketun ja supin kaltaiset vahinkoeläimet.

Liedon riistanhoitoalueella liikkuu läpikulkumatkalla joskus myös karhuja, susia ja ilveksiä. Peurat ja kauriit päätyvät helposti ilveksen saaliiksi. Parin kilometrin päässä riistamajalta sijaitsevalta porotarhalta ilves vei hiljan kolme poroa. Nyt ihmiset pelkäävät susien olevan vaaraksi pikkulapsille, Lindberg sanoo. Toinen ruokavieras Harri Alikirri on erämies jo toisessa polvessa. Alikirri on erikoistunut näädänmetsästykseen siihen koulitun pystykorvansa kanssa. Näätä on aikoinaan ollut todella arvokas turkiseläin, sillä sen nahasta joutui tuolloin maksamaan joskus jopa hyvän hevosen hinnan, Alikirri muistelee.

Ritva Adenius