Kysy luonnosta: Mikä otus hämärässä?

TS/Jyrki Oja<br />Liito-orava poikkeuksellisesti maassa.
TS/Jyrki Oja
Liito-orava poikkeuksellisesti maassa.

Tässä kysymys otuksesta, jota emme valitettavasti kunnolla nähneet. Tapaus sattui kotipihallamme Nousiaisten Alakylässä. Otus lensi tai liisi korkean puun latvasta noin kolmenkymmenen metrin matkan suuren kuusen tyveen ja jo hetken päästä se liisi saman puun latvasta eteenpäin. Ulkona oli jo sen verran hämärää, ettemme nähneet otusta kunnolla, mutta heräsi epäilys siitä, että otus voisi olla liito-orava. Toinen mieleen tullut liitäjä olisi tikka, mutta emme nähneet otuksen räpyttävän. Lisäksi ulkona oli niin pimeää, että linnut yleensä tähän aikaan ovat jo yöpuulla. Mikähän otus mahtoi olla kyseessä?

T.M, Nousiainen

Kuvauksesta päätellen kyseessä on ollut liito-orava.

Liito-oravat ovat yöeläimiä, jotka lähtevät liikkeelle vasta hämärissä. Ne poistuvat pesä- ja päivälepokoloistaan vasta, kun hämärä on muuttumassa selväksi yöksi. Valoisina kesäöinä ne lähtevät liikkeelle lähes samalla kellonlyömällä. Seurasin kerran viiden päivän ajan tuttua liito-oravaa, ja se lähti kolostaan kolmen minuutin sisällä kaikkina iltoina.

Kesäöinä liito-oravat ovat liikkeellä koko yön, mutta kylminä talviöinä ne vain käväisevät ruokailemassa varastokoloillaan, joihin ne syksyllä ovat kiikuttaneet lehtipuiden oksankärkiä ja silmuja talviappeeksi. Liito-orava voi kesäöinäkin viettää pitkiä aikoja suurten kuusten oksien suojassa. Pöllöt ja näädät saalistavat liito-oravia ja yleensä ruokailupaikan vieressä on suuria tiheäoksaisia kuusia, joihin voi nopeasti paeta vaaran uhatessa.

Ilmeisesti näätä on lajin tärkein saalistaja ja liito-orava osaa poistua päivälepokolostaan ennen kuin kultakurkku on pesäkolon suuaukolla.

Hyvä keino liito-oravan näkemiseksi onkin oksan raapiminen pesäkolon runkoa vasten. Ääni muistuttaa runkoa pitkin kiipeävän näädän kynsistä lähtevää raapimisen ääntä ja liito-orava herää hetkessä ja tulee suuaukolle katsomaan onko syytä paeta.

Liito-orava kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja sillä on erityissuojeltu asema koko EU:n alueella. Tämän vuoksi lajin lisääntymis-tai levähdysalueita ei saa millään tavoin heikentää. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomen liito-oravakanta on edelleenkin melko vahva, mutta kanta on todennäköisesti taantumassa nopeasti. Laji on lyhytikäinen ja sen jälkeläistuotto on melko heikko, joten laji ei nopeasti toivu, mikäli kanta romahtaa esimerkiksi kesän epäedullisten säiden vuoksi.

Liito-orava on kärsinyt vanhojen sekametsien hakkuista ja metsäluonnon yksipuolistumisesta. Laji pärjää kuitenkin monentyyppisessä ympäristössä, kunhan alueella on riittävästi lehtipuuta ravinnoksi, suuria kuusia suojapaikoiksi ja koloja tai vanhoja oravanpesiä pesä ja päivälepopaikoiksi. Liito-orava on vanhojen metsien tyyppilaji, jonka tyypillisintä elinympäristöä ovat varttuneet, valoisat sekametsät.

Harva luonnossa liikkuja on liito-oravaa nähnyt. Puussa ruokailevaa liito-oravaa on lähes mahdotonta nähdä, mutta tarkka havainnoitsija huomaa kyllä puusta putoavat lehdenpalaset tai silmujen jäänteet.

Helpoimmin liito-orava lienee havaittavissa silloin, kun emo on tuonut poikaset maastoon touko-kesäkuussa. Poikasten lentoharjoitukset päätyvät usein maahan ja huolestunut emo kiertää kehää poikasten ympärillä niin kauan kuin poikanen on ryöminyt lähimmälle puulle.

Selviääkö kyy lumisessa maastossa?

Käväisimme kesämökillämme Kustavissa maaliskuun alussa ja mökkitiemme reunassa makoili auringossa yli puolimetrinen, musta kyy. Kun lähestyimme sitä, se pakeni luikertamalla lumihangen pintaa tiheän pensaikon suojiin. Vaikka kyyn lekottelupaikkaan paistoi aurinko, on rinne, johon se luikerteli, kylmä ja luminen. Voiko kyy selvitä lumisessa maastossa ja mikä on saanut sen liikkeelle näinkin varhain (3.3).

"Kyy hangella"

Kyyt ovat vaihtolämpöisiä, joten ilman äkillinen lämpeneminen saa ne nopeasti virkoamaan talvihorroksestaan. Lumen päällä liikkuva kyy ei ole mitenkään tavaton näky ja monesti talvehtimispaikan ympärillä on vain muutamia lumettomia laikkuja, kun jo ensimmäiset kyykoiraat hakeutuvat niihin lämmittelemään. Kyyt voivat olla talvehtimiskolojensa ympärillä jopa kuukauden ennen kuin ne parittelevat ja hakeutuvat kesänviettopaikkoihinsa. Maaliskuun alun kyyhavainto on varhainen, mutta kyitä on nähty liikkeellä kaikkina talvikuukausinakin. Saattaa olla, että sulamisvedet ovat täyttäneet kyyn talvehtimisonkalon ja sen on ollut pakko lähteä liikkeelle. Se todennäköisesti selviää, sillä kevät on ollut lämmin ja yöpakkaset ovat olleet normaaleja.