Aimo Massisen kyselypalsta Aimo Annos: Miksei teiden varsilla ole ristejä?

TS/<br />Tienvarsiristit ovat yleinen näky muualla Euroopassa.
TS/
Tienvarsiristit ovat yleinen näky muualla Euroopassa.

Miksei Suomessa ole syntynyt perinnettä tienvarsille kuolemaan johtaneille onnettomuuspaikoille pystytetyistä risteistä. Ainakin Saksassa tapa on yleinen. Kieltääkö Suomessa tieliikennelaki mahdollisesti muistomerkkien pystyttämisen? Tapa voisi olla siksi ihan hyväkin, sillä ristin näkeminen voisi muistuttaa meitä omasta liikennekäyttäytymisestämme.

Känä

Tieliikennelaissa ja maantielaissa on kohtia, joiden perusteella varsinkin pysyvät muistomerkit voidaan tulkita liikenneturvallisuuden vaarantamiseksi tai haitaksi tienpidolle. Käytännössä tienpitäjä ei kuitenkaan yleensä puutu tilapäisiin kynttilä-, kukka- tai ristivirityksiin, ellei niistä näytä olevan välitöntä haittaa liikenneturvallisuudelle, mutta esimerkiksi moottoriteille pystytettyihin muistomerkkeihin on jouduttu puuttumaan juuri tästä syystä. Edellä mainittujen lakien puitteissa vähän kauemmaksi ns. suoja- ja näkemäalueille "pysyvienkin" muistomerkkien pystyttäminen on kuitenkin periaatteessa mahdollista maanomistajan luvalla.

Etelä- ja Itä-Euroopassa muistomerkkejä todellakin harrastetaan paljonkin. Niitä on Saksan lisäksi ainakin Kreikassa, Itävallassa, Italiassa, Romaniassa ja Liettuassa. Ehkä katolisuuteen liittyy suurempi halu muistaa kuolinpaikkaa näkyvillä merkeillä. Toisaalta monissa maissa ei ole myöskään lainsäädännössä tähän rajoituksia.

Suomen tiehallinto ei sen sijaan pidä onnettomuuksien uhrien tämäntapaista muistamista suotavana. Sama pätee myös siihen, ettei meillä pidetä tarpeellisena merkitä vaarallisia tienkohtia (mustia pisteitä), kuten monissa muissa maissa. Meillä suuria onnettomuuskeskittymiä ei samassa mitassa toki olekaan.

Minustakaan ei tuntuisi kovin kodikkaalta, jos kaikki kuolinpaikat merkittäisiin ristillä. Ei olisi mukava ajaa jatkuvasti "hautausmaiden" läpi, vaikka ehkä siihenkin turtuisi. Jos kaikki uhrit 1960-luvulta lähtien olisi merkitty risteillä teiden varsilla, näkymä olisi joka tapauksessa varsin synkkä. Sen sijaan viime vuosina yleistynyt tapa muistaa onnettomuuspaikkaa muutaman päivän ajan kynttilöillä ja kukilla tuntuu ihan sympaattiselta. Mutta jos kynttilätkin houkuttelevat ohikulkijoita pysäköimään ohikulkijoita kielletylle paikalle, viranomaiset joutuvat asiaan puuttumaan.

Voisinko selvittää, kuka oli anopin äiti?

On tunnettu tosiasia, että Suomessa syntyi toisen maailmasodan tiimellyksessä lapsia, joiden biologinen isä tai äiti on jäänyt arvoitukseksi. Tällainen tapaus on omassakin suvussani - anoppini äidistä ei ole tietoa. Anoppi itse ei ole jostain syystä halukas asiaa selvittämään. On mahdollista, että minä voisin alkaa selvittää asiaa. Tiedän, että anoppi on syntynyt Helsingissä sairaalassa (naistenklinikka?) ja ajankohdan. Pystytäänkö näillä tiedoilla kartoittamaan biologista äitiä. Mihin instanssiin pitäisi ottaa yhteyttä, ja pitäisikö syntymätapahtumasta olla enemmän tietoja?

Sotalapsi

Jos anoppi kokee asian jotenkin arkaluontoiseksi eikä ole halukas selvittämään asiaa, minä kyllä jättäisin asian penkomatta ainakin niin kauan kun anoppi on elossa. Kysymys on kuitenkin juuri hänen tuntemattomasta äidistään. Helsingin synnytyssairaaloiden arkistot ja ns. kirkonkirjat läpikäymällä pääsisi kylläkin liikkeelle. Tai jos sota-ajan sairaala-arkistot on siirretty esimerkiksi lääninhallitukseen, sieltä voisi jatkaa. Mutta silti voisi käydä, ettei asia edes penkomalla selviäisi. Vanhat arkistot eivät välttämättä ole täydellisiä.

Mikä on S. Kurosen horoskooppimerkki?

Hei! Olen artikkeliesi ahkera lukija. Löimme veikkaa siitä, mitä horoskooppimerkkiä edustaa julkisuuteen keinolle millä hyvänsä pyrkivä Susan Kuronen. Olisitko ystävällinen ja selvittäisit tämän ko. naisen syntymäajan. Siinä tulee horoskooppiluonne tiedoksi. (Noin härskejä tyyppejä eivät kyllä aivan jokainen saman horoskooppimerkin omaavat ole, mutta katsottaisiin, onko tässä mitään perää, mitä luonnetyypistä luetaan.)

Häpeämme meidän naissukukunnan puolesta

Susan Kuronen, tämä "pääministerin morsiameksi" itseään tituleeraava nainen on syntynyt 25.9.1970. Horoskooppimerkki on siis vaaka. Tästä kuten muistakin horoskooppimerkeistä voi löytää hyvin erilaisia puolia, positiivisia ja negatiivisia. Vaakaa pidetään positiivisena ja ulospäin suuntautuvana ihmisenä, joka koettaa välttää riitoja, mutta joka voi heilahtaa äärimmäisyydestä toiseen. Vaaka on valmis menemään yli sieltä missä aita on matalin. Vaaka-ihmisessä on runsaasti viehätysvoimaa ja hän harrastaa mielellään pientä flirttailua. Jonkun arvion mukaan vaaka on ainoa, joka jaksaa katsella omaa takamustaan peilistä vaikka kuinka kauan.

Vakavasti puhuen Susania ei tule yksin tässä syyllistää. Pääministeri Matti Vanhasenkin arviointikyvystä kertoo jotain, että hän lyhyen nettiseurustelun jälkeen kutsui jo toisilla treffeillä tuntemattoman naisen Nurmijärven kotiinsa saunaan ja porealtaaseen. Näitä Susan-tapauksia tulee olemaan raadollisessa maailmassa jatkossa yhä enemmän. Niissä tietty osa mediaakin on innolla mukana rahastamassa. Kun rahan ja julkisuuden himo liitetään sukupuolten väliseen kiimaan, syntyy surkuhupaisia näytelmiä. Niihin liittyvät myös omat vaaransa valtakunnankin turvallisuuden kannalta, jos pääministeritaso on sellaisessa melskeissä sumeilematta mukana.

Oliko Turussa joskus kaupunginmuurit?

Hei Aimo! Mika Waltarin kirjassa Mikael Karvajalka liikutaan 1500-luvun Turussa. Kirjassa puhutaan kaupunginmuureista. Tiedän, että Tuomiokirkon ympärillä on aikanaan ollut muurit, mutta onko Turussa tosiaan ollut myös kaupunginmuurit? Waltari on tunnettu siitä, että hänen kirjoissaan historialliset faktat ovat kohdillaan.

Pauli Jokinen

Turussa ei ole koskaan ollut varsinaisia kaupunginmuureja, vahvistaa kaupungin historiaan hyvin perehtynyt HannuLaaksonen . Sen sijaan Turun tuomiokirkkoa ympäröi todellakin kaksi metriä korkea muuri. Ehkä Mika Waltari tarkoittikin juuri sitä. Olen minäkin kauan sitten Mikael Karvajalan lukenut, mutta en enää muista, miten siinä Turun muureista kirjoitettiin.

Turkuun alettiin kylläkin vuonna 1622 rakentaa "tullimuuria", etupäässä puusta tehtyä aitausta, mutta se siis tapahtui vähän myöhemmin kuin mihin Waltarin historiallinen romaani ajoittui. Korkea ja luja tulliaitaus ympäröi koko silloisen ydin-Turun. Kulku kaupunkiin oli sallittua ainoastaan neljästä kohdasta, nimittäin kolmesta portista, Aninkaisten- Hämeen- ja Karja- eli Uudenmaantullista sekä veneellä Aurajokea pitkin. Kaikesta kaupunkiin tuodusta tavarasta oli pulitettava tullimaksu riippumatta siitä, myytiinkö tavarat vai ei. Lopullisesti tämä ns. pikku tulli poistui vasta venäläisten vallatessa Suomen 1808, vaikka kaupan vapautuminen oli alkanut osittain jo edellisen vuosisadan puolella.

Mistä Iso- ja Pikku-Pukki ovat saaneet nimensä?

Löytyisikö Aimolta tietoa, mistä Iso- ja Pikku-Pukki -nimisten saarten nimet juontavat? Matkailijat kyselevät sitä usein. Itse olen vastaillut niiden johtuvan kahdesta kalastajasta, joiden aktiivisuus naisten kanssa nimesi heidän kotisaarensa. Onpahan ainakin hersynyt hyvät naurut puolin ja toisin.

Noinkohan lienee?

Mainituilla saarilla on varmasti ollut useampiakin aktiivisia kalastajia, mutta kyllä Turun Ruissalon ja Hirvensalon välisessä salmessa sijaitsevien Iso-Pukki ja Pikku-Pukki -nimisten saarten etymologia on ilmeisesti hieman toisenlainen.

Nimiarkiston pitäjänkokoelmassa Isosta-Pukista kerrotaan, että saarella oli 1800-luvulla Stora Bockholmen -niminen torppa (kirkonkirjat 1830-1836), jonka aluetta koko saari oli silloin ollut. Myöhemmin saari oli jaettu vuokratonteiksi, joille on rakennettu kesähuviloita. Pikku-Pukin nimilipussa kerrotaan, että saarella oli 1800-luvulla Lilla Bockholmen -niminen sepäntorppa.

Varmaa selitystä nimien taustoista ei ole, mutta hyvin todennäköisesti saareen on tuotu kesäisin lampaita ja vuohia (vuohipukkeja) laiduntamaan. Aikaisempi saaren nimi lienee ollut Bockholmen tai Pukkisaari. Määritteet (Stora ja Lilla) ovat tietysti syntyneet vertailun tuloksena, kun on haluttu erottaa pienempi saari suuremmasta. Torpat ovat todennäköisesti saaneet nimensä myöhemmin saarten nimien mukaan.