Poikien sankarileikit tukevat itsetuntoa ja minuutta

TS/Veikko Wahlroos<br />Lapsi samaistuu sankarin rooliin pukeutumalla siihen rekvisiittaan, joka kulloinkin on saatavilla.
TS/Veikko Wahlroos
Lapsi samaistuu sankarin rooliin pukeutumalla siihen rekvisiittaan, joka kulloinkin on saatavilla.

Varhaiskasvatuksen professori Aili Helenius on havainnut tutkimuksissaan, että leikki-ikäisten poikien leikit liittyvät perinteisesti sankaruuteen ja seikkailuun, jossa poika luo suhteen itseensä ja valtaan.

- Leikin luonne on kuitenkin lapsen persoonallisuudesta kiinni, koska vetäytyvä lapsi leikkii ja reagoi eri tavalla kuin hallitseva, varhaiskasvatuksen lehtori Erkki Tiusanen sanoo.

Uho kuuluu asiaan

Poikien pyssyleikkien puolustajana tunnetun lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mielestä on pinnallista ajatella, että sankarileikkien aggressiivisuus johtaisi myöhempiin aggressio-ongelmiin. Päinvastoin.

- Pojat tarvitsevat sankarifantasiansa, joihin sisältyy usein aggressiiviselta vaikuttavaa fallista uhoa.

Leikki voi auttaa lasta omien vihamielisten tai ristiriitaisten tunteiden käsittelyssä, vaikkei lapsi sitä itse ymmärtäisikään.

- Jos leikitään, ei vahingoiteta oikeasti ja jos vahingoitetaan leikki loppuu välittömästi, lastenpsykiatri tiivistää.

Pojat eivät tyydy useinkaan olemaan yhtä isoja ja miehekkäitä kuin omat isänsä, vaan he ovat leikissään voittamattomia sankareita.

- Usein nämä samaistumiskohteet ovat normaalioloissa nynnyjä, kuten Teräsmies, mutta pystyvät jonkin taikavoiman avulla nousemaan huikeasti toisten yläpuolelle.

Sankarileikkiin sisältyy ajatus vapautua pienuudesta ja olla rohkein. Keskeistä siinä on hyvän ja pahan taistelu. Toimituspäällikön Unna Lehtipuun mielestä esimerkiksi tutun ja turvallisen ritarileikin avulla poika voi vahvistaa uskoaan siihen, että hyvä voittaa pahan ja että on turvassa. Kuvitteluleikit valmentavat lasta myös ymmärtämään toisen mieltä ja tunteita.

Kukin toimii tavallaan

- Leikkien sukupuoliroolit johtuvat osittain perimästä. Poikien leikki on fyysisempää ja isät leikkivät lastensa kanssa äitejä useammin liikkuvampia leikkejä. Leikit eroavat myös kulttuuristen vaikutusten pohjalta, Helenius sanoo.

Sinkkosen mielestä poikien poikamaisuus ja tyttöjen tyttömäisyys kumpuavat pitkälti heidän omista sisäisistä motiiveistaan eivätkä ulkomaailman stereotyyppisistä rooliodotuksista.

- Poikien leikeissä on tyttöjä enemmän mukana onomatopoieettisia ääniä, kuten pölinää ja putputusta. Tyttöjen leikit ovat lähempänä arkitodellisuutta.

Psykologi Liisa Keltinkangas-Järvinen väittää kirjassaan Temperamentti ja koulumenestys, että sellaiset yleistykset kuten, kaikki lapset ovat uteliaita ja ennakkoluulottomia, ovat lapsen yksilöllisyydestä kiinni. Kuka on rohkea, kuka ei.

Taisteleva ritari voi toiselle lapselle olla rohkaiseva esikuva, toiselle sisäistä ristiriitaa aiheuttava kammotus.

Sankarista joukkuetoveriksi

Kouluikään mennessä pieni poika on joutunut nielemään pienuutensa ja haavoittuvaisuutensa. Hän on saattanut kohdata kuoleman lopullisuuden ja elämän tosiasiat eikä enää samaistu entiseen tapaansa ritariksi.

- Fantasiat ja joukkuepelit yhdessä kavereiden kanssa kompensoivat ahdistuksen, Sinkkonen kertoo.

Mukaan astuvat kaikille yhteiset säännöt. Ne luovat turvallisuuden tunnetta lapselle, jonka omat villit toiveet ovat ehkä johtaneet hänet umpikujaan.

- Esikouluiän lähestyessä ryhmäleikki valtaa alaa ja tarjoaa lapselle mahdollisuuden mitellä voimiaan ja peilata omaa itseään vertaisryhmässä.

Sankarileikit jatkuvat kirjoissa, tietokone- ja joukkuepeleissä.

Pelot haltuun leikkien

Leikki on lapsen omista lähtökohdista ja kokemuksista syntyvä luomus. Se on lapsessa, mutta sen herääminen edellyttää turvaa, aikaa ja tilaa.

- Turvattomuudessa ympäristön tutkiminen ja ulkomaailmaan suuntautuminen häiriintyy ja lapsen suhde leikkiin kärsii, Sinkkonen sanoo.

Leikki on välttämätön sekä lapsen tasapainoisen kehityksen että ulkomaailmaan sopeutumisen kannalta. Leikistä kasvaa luovuus, kyky nähdä uutta ja ymmärtää enemmän.

- Se on mullistavaa, koska siinä voi kääntää asiat päälaelleen. Leikissä opetellaan ja koetellaan esimerkiksi kuinka lusikalla lennetään, Tiusanen naurahtaa.

Lehtipuun mielestä lapsen elämän perusolotila on aktiivisuus ja toiminta. Tekemisen ja kokemisen kautta hän valloittaa maailmaa omakseen ja oppii elämisessä tarvittavia taitoja.

Klassisessa artikkelissaan Lili Peller (s.1954) esitti, että leikki on seurausta lapsen pyrkimyksistä käsitellä joko ulkomaailmasta tai hänestä itsestään johtuvia ahdistuksia ja pettymyksiä. Leikissä lapsi voi omaksua aktiivisen roolin passiivisen uhrin asemasta. Mutta toisaalta lapsi toteuttaa myös toiveitaan.

Lapsuus on kiirehditty

Kasvattajat ja leikkitoverit vaikuttavat paljon pienten leikkeihin ja intresseihin, epäsuotuisastikin. Sinkkosen mukaan nykyään jopa kuusivuotias lapsi pitää leikkimistä lapsellisena. Leikin ulkoa ohjautuvuus kahlitsee lapsen spontaanista luovuutta.

- Liian monet lapset liimautuvat television tai tietokoneen ääreen tai kuljetetaan aikuisten ohjaamiin harrastuksiin, hän valittelee.

Tv on suosittu lapsenvahti, mutta lapsen on vaikeaa hahmottaa rajaa todellisuuden ja epätoden välillä. Leikissä lapsi on Tiusasen mielestä aktiivinen toimija, kun television katselussa vuorostaan passiivinen vastaanottaja.

- Median paikka on olla alkuärsyke, joka innostaa lasta kehittelemään omia leikkejään, Lehtipuu sanoo.

Hänen mielestään ritarius on hyvä esikuva, koska se on aktiivinen ja luova malli. Ritari tarttuu asioihin itse.

Sinkkosen mielestä leikki on luovan asennoitumisen perusta, ja luovuus on tuhoavuuden tehokkain vastavoima.

- Esimerkiksi pitkälle työstetyn lelun ongelma piilee siinä, että se ei juurikaan anna tilaa mielikuvitukselle. Tämän päivän epälelut, kuten oikeiden aseiden kopiot ovat vastenmielisiä ja aikuislähtöisiä.

Hänen mielestään on kuvottavaa, että aikuisen maailma työnnetään lasten maailmaan. Ennen lapsi teki itse omannäköisensä pyssyn.

- Pojista muokataan liian varhain aikuisia. Alaluokilla pitäisi olla tilaa, jossa saisi vapaasti leikkiä, Tiusanen sanoo.

Paula Kangasniemi

Aiheesta lisää: Keltinkangas-Järvinen, Liisa. Temperamentti ja koulumenestys. Wsoy. (2006). Lehtipuu, Unna. Ruuturitari ja digidonna. Wsoy. (2006). Piironen, Liisa (Toim.). Leikin pikkujättiläinen. Wsoy. (2004). Sinkkonen, Jari. Elämäni poikana. Wsoy. (2006).

TS/Veikko Wahlroos<br />Pojat tarvitsevat sankarifantasiansa, johon sisältyy usein uhoa ja rajua taistelua.
TS/Veikko Wahlroos
Pojat tarvitsevat sankarifantasiansa, johon sisältyy usein uhoa ja rajua taistelua.