Merten sankari avasi silmät luonnonsuojelulle

TS/<br />Cousteau valjasti sotilaskoulutuksensa rauhanomaiseen käyttöön ja henkilöityi jo varhain ympäristöaktivistiksi.
TS/
Cousteau valjasti sotilaskoulutuksensa rauhanomaiseen käyttöön ja henkilöityi jo varhain ympäristöaktivistiksi.

Toisessa maailmansodassa kunnostautunut Cousteau jätti meriupseerin uran valjastaen osaamisensa rauhanomaiseen käyttöön. Haasteellista työtä varten Cousteau joutui kehittämään itse veteen soveltuvaa kalustoa.

Muun muassa sukeltajan paineilmalaitteet, propulsio-periaatteella toimiva yhden miehen sukellusvene ja vedenalainen miehitetty tutkimusasema olivat Cousteaun oivalluksia. Saavutuksia lainattiin sittemmin esimerkiksi James Bond -elokuvissa.

Yhteinen planeetta

Cousteaun tärkein perintö on kuitenkin ympäristötietoisuuteen ja historiantajuun kasvattaminen. Ranskalainen herätti ihmiset huomaamaan niin vedenalaisen kuin

-päällisenkin maailman haavoittuvuuden.

Cousteau avasi katsojan silmät vesistöjen herkille ekosysteemeille ja rajallisille resursseille. Tutkija oli avaamassa keskustelua planeetan tilasta jo 1950-luvulla, jolloin meriä käytettiin muun muassa kaatopaikkoina ja ydinkoealustoina. Myös ylikalastus uhkasi luonnon tasapainoa.

Raunioiden koluaminen puolestaan muistutti, että kulttuurilla on vastaava elinkaari syntymästä kukoistuksen kautta kuolemaan kuin yksittäisellä ihmisellä. Cousteau viesti, että koska olemme täällä vain käymässä, jättäkäämme paikat siistiin kuntoon meitä seuraaville.

Cousteau oli myös merkittävä ranskalaisen kulttuurin keulakuva. Monitaitoinen ja helposti innostuva tutkija teki asiansa ymmärretyksi eri kielillä ja aina kansanomaisesti, ilman sen enempää tiedemaailman kaikkivoipaisuutta tai stereotyyppisen ranskalaisen ylimielisyyttä.

Punaisine pipoineen Cousteau oli monen suomalaisenkin naskalin ihailun kohde ja hänen tutkijantyönsä ainakin yhtä monen toiveammatti.

Meri kutsui

Jacques-Yves Cousteau syntyi 11.6.1910 Saint André de Cubzacissa Bordeauxin lähellä Lounais-Ranskassa. Meri kiehtoi poikaa pienestä pitäen. Tämä viihtyi sairaalloisuudestaan huolimatta tuntikausia rannalla ja oppi pian uimaan.

Lakimies-isän työn vuoksi Jacques tottui jo varhain matkustamaan. Ensimmäisen kerran poika sukelsi kesällä 1920 Lake Harveyssa, Vermontissa, missä New Yorkiin muuttanut Cousteaun perhe lomaili helteitä paossa.

- Sukeltaessa tuntuu kuin olisi enkeli, ympäristöaktivistin ja sukeltajan kerrotaan luonnehtineen veden vetovoimaa myöhemmin.

Teini-iässä kiinnostus kohdistui mekaniikkaan. 11-vuotiaana Jacques rakensi pienoisnosturin ja pari vuotta myöhemmin akkukäyttöisen auton. Pian kuvaan tuli tulevaisuuden kannalta kolmas keskeinen harrastus, kun juniori hankki säästöillään kaitafilmikameran.

Monipuolinen kiinnostuneisuus ei taannut koulumenestystä. Ikävystyminen ajoi häiriköintiin, minkä seurauksena Jacques passitettiin tiukkakuriseen sisäoppilaitokseen. Uusi ympäristö kannusti kuitenkin opiskeluun. Koulun komeasti suoritettuaan Jacques läpäisi vaativat pääsykokeet ja aloitti Brestin merisotakoulussa 1930.

23-vuotiaana Cousteau liittyi laivastoon aseupseerina ja jatkoi opintoja laivaston ilmailukoulussa. Kolme vuotta myöhemmin ajettu kolari romutti hänen lentäjänuransa ja vei miltei hautaan. Hän sai siirron laivastoon ja alkoi kuntouttaa itseään uimalla. Pestin myötä hän alkoi perehtyä vakavissaan meren haasteisiin ja kehittää aiempaa vapaamman liikkumisen veden alla mahdollistavaa hengityslaitteistoa.

Cousteau ja Simone Melchoir avioituivat 1937 ja saivat pojat Jean-Michelin ja Phillippen . Kaksi vuotta myöhemmin leimahtanut toinen maailmansota tempaisi perheenpään mukaansa. Ranskan antauduttua Saksalle Cousteau liittyi vastarintaliikkeeseen ja sai ansioistaan useita mitaleja, muun muassa Ranskan korkeimman kunniamerkin.

Cousteau jatkoi edelleen sukellusvarusteiden kehittämistä. 1943 hän viimeisteli insinööri Emile Gagnanin kanssa paineilmalaitteen, jonka myötä sukellusaika piteni radikaalisti. Keksintöä hyödynnettiin sodan jälkeen miinojen raivauksessa.

Palkintoja dokumenteista

Sotilasuransa jätettyään Cousteau keskittyi tutkimustyöhön. Hankkeidensa rahoittamiseksi sekä tunnetuksitekemiseksi Cousteau alkoi tuottaa elokuvia ja kirjoittaa kokemuksistaan kirjoja.

Vuosina 1952-53 Cousteau purjehti Punaisellemerelle ja kuvasi kaikkien aikojen ensimmäistä värifilmiaineistoa lähes 50 metrin syvyydessä.

Materiaalista koottiin elokuva The Silent World - Hiljainen maailma (1956) . Oscarilla sekä Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla meritoitu teos toteutettiin Cousteaun ja Gagnanin innovoimilla varusteilla. Ne vapauttivat sukeltajan raskaista kypäristä ja sallivat avaruudenomaisen leijumisen veden alla. Oscarin nappasi myös elokuva World Without Sun - Elävä meri (1964) .

Noin 120 dokumentista tärkein oli tv-sarja Meren salaisuudet , joka nähtiin tuoreeltaan Suomessakin. Vuonna 1968 Cousteaulta tilattu sarja oli mittava tuotanto, jota tehtiin kahdeksan vuotta. Ohjelma perehdytti Cousteaun ajatuksiin ja merten ihmeellisyyksiin eläimistä kasveihin.

Cousteau perusti omaa nimeään kantavan järjestön merien suojelemiseksi 1974. Vuosien varrella voittoa tavoittelematon yhdistys on saanut yli 300 000 jäsentä ympäri maailmaa. 1989 Cousteau kutsuttiin Ranskan Akatemian jäseneksi, joka on aniharvoille lankeava huomionosoitus.

Cousteau kuoli sydänkohtaukseen 87-vuotiaana Pariisin kodissaan 25.6.1997.

Cousteau nousi tähdeksi vielä postuumisti. Wes Andersonin ohjaama Steve Zissoun vedenalainen maailma (The Life Aquatic With Steve Zissou, 2004) tarkasteli tutkijan vaiheita ja saavutuksia satiirin näkökulmasta, punamyssyisenä keskushahmonaan Bill Murray.

Filmiltä digimuotoon

Cousteaun elämäntyöstä on julkaistu kaksi dvd-kokoelmaa. Kuuden dvd:n kansio The Jacques Cousteau Odyssey sisältää kymmenosaisen tv-sarjan. The Jacques Cousteau Movie Boxin kolmelle dvd:lle on puolestaan pakattu kolme luontoelokuvaa. Kumpikin paketti sisältää kuvalevyjen lisäksi punaisen neulemyssyn, josta tuli vuosikymmenien kuluessa Cousteaun tavaramerkki.

Nykykatsojan silmissä Cousteaun aikaansaannokset saattavat vaikuttaa vanhahtavilta, niin upeaa kuin kuvajälki monin paikoin onkin. Töitä arvioitaessa sietää kuitenkin muistaa, että merentutkimus oli tuolloin lapsenkengissä. Cousteaulla ei ollut käytössään minikameroita, kuituoptiikkaa, videotekniikkaa, langattomia yhteyksiä, tietokoneita tai satelliitteja.

Kuvissa havisevat historian siivet. Filmille tallennettujen näkymien vetovoimaa lisää tieto, että monet aiheet ovat ensimmäisiä tallennettuja ihmisen kurkistuksia vedenpinnanalaiseen maailmaan.

Elämäntyössään Cousteau turvautui eri alojen ammattilaisiin. Arkeologit, biologit, historioitsijat ja muut asiantuntijat olivat tarpeen, kun tutkija sananmukaisesti uppoutui vaikkapa Atlantis-myyttiin.

Dvd:llä asia on puettu juonellisiksi tarinoiksi. Ohjelmissa liikutaan merten syvänteistä Niilille, Adrianmereltä alusten hylkyihin ja Pääsiäissaarilta ammoin mereen vajonneisiin kaupunkeihin. Minolais-kulttuurin kaltaisten arvoitusten rinnalla valotetaan arkisia tutkimustyön käytännön ongelmia.

Punamyssyn asenne riemastuttaa. Cousteau puhkuu intoa kuin pikkupoika syventyessään uusiin mysteereihin. Tiedonjano tarttuu ja kun kerronta kulkee verkkaisesti, perheen pieninkin katsoja pysyy kärryillä. Samalla tieteen perusmetodit tulevat tutuksi hyvin eri-ikäisille katsojille.

Matti Komulainen

TS/<br />Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/
Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/<br />Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/
Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/<br />Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/
Jacques Cousteau tutki meriä ja kulttuureja 1950-luvulta lähtien. Ranskalaisen tiedemiehen elämäntyö kestää edelleen tarkastelua.
TS/Lehtikuva<br />Proomu upotti ankkurissa olleen Calypson vuonna 1996 Singaporessa.
TS/Lehtikuva
Proomu upotti ankkurissa olleen Calypson vuonna 1996 Singaporessa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.