Vain suomalaisilla ei ole
muistomerkkiä Bomarsundissa

TS/Tuula Heinilä<br />Jerker Örjans tuntee Bomarsundin, josta hän on ollut mukana tekemässä kulttuurihistoriallisesti äärimmäisen kiinnostavaa ja laajasti myös saaristolaisten elämää käsittelevää kirjaa. Örjansin seuraava työ on Sigynin 120-vuotishistoria.
TS/Tuula Heinilä
Jerker Örjans tuntee Bomarsundin, josta hän on ollut mukana tekemässä kulttuurihistoriallisesti äärimmäisen kiinnostavaa ja laajasti myös saaristolaisten elämää käsittelevää kirjaa. Örjansin seuraava työ on Sigynin 120-vuotishistoria.

"Kolmella sadalla laivalla", kuten tutussa laulussa todistetaan, valloittivat Ahvenanmaalle vuonna 1854 hyökänneet englantilaiset ja ranskalaiset Bomarsundin linnoituksen. Venäläiset puolustivat linnoitusta suomalaisten tarkk'ampujien kanssa.

Autonominen Suomen suuriruhtinaskunta Ahvenanmaineen kuului Venäjään. Bomarsundin taistelu oli alku Ahvenanmaan demilitarisoimiselle.

- Vuonna 1984, kun taistelusta oli kulunut 130 vuotta, pystytti silloinen Neuvostoliitto Bomarsundiin koruttoman muistokiven "venäläisille sotilaille, linnoituksen puolustajille", historioitsija Jerker Örjans kertaa.

- Toukokuussa 1990 pystytti Souvenir Francais ranskalaisille sotilaille muistokiven kauemmas raunioista, silloisen Ranskan laivaston päämajan sijaintipaikalle.

- Ja vuonna 2004, kun taistelusta oli kulunut 150 vuotta, Britannian suurlähettiläs Matthew Kirk kävi paljastamassa brittisotilaiden kunniaksi pystytetyn muistokiven paikalle, jonka edustalla brittien laivasto tulitti linnoitusta.

- Meidän on tunnettava menneisyytemme ja muistettava sodissamme kaatuneita. Jos vertaamme tapahtumia täällä Bomarsundissa 150 vuotta sitten siihen, millaista täällä on nyt, niin voimme nähdä, että maailma on mennyt parempaan suuntaan, vaikka ei tarpeeksi hyvä vielä olekaan. Bomarsund on esimerkki demilitarisoinnista koko maailmalle, lausui Kirk muistomerkkiä paljastaessaan.

Muisto jäi vihollismaahan

Penkoessaan Bomarsundin vaiheita Örjans törmäsi hämmästyttävään yksityiskohtaan.

- Kyllä suomalaisetkin linnoituksen puolustajat ovat saaneet arvostusta. Valitettavasti ei kuitenkaan Bomarsundissa, vaan silloisessa vihollismaassa, Britanniassa. Nyt jo pahasti rapistunut muistomerkki on edelleen pystyssä Lewesin kaupungissa, Lontoon eteläpuolella.

- Sinne vietiin Bomarsundista 350 suomalaista sotilasta ja siellä vankeudessa syntyi kuuluisa Oolannin sota -laulukin.

Örjans kuvaa suomalaisvankien oloja:

- Upseerit majoitettiin yksityisperheisiin ja he saivat liikkua vapaasti. Muille vangeille kunnostettiin vanhaan lääninvankilaan mm. suutarin-, räätälin- ja puusepänverstaat. Punnitsemalla vangit säännöllisesti kontrolloitiin, että he saivat riittävästi ruokaa.

- Upseereita arvostettiin heidän tanssitaitonsa - erityisesti valssin - ansiosta. Vankilaan järjestettiin tilaisuuksia, joissa Lewesin porvariperheet kävivät ostamassa suomalaisten veistämiä leluja ja koriste-esineitä.

Örjansin mukaan sanomalehti Sussex Advertise, Surrey Gazette seurasi tarkkaan vankien elämää. Lehti muisti usein korostaa, että vangit olivat suomalaisia, eivät venäläisiä.

Sussexilaislehti selosti tarkkaan, kuinka suomalaiset olivat ensin keränneet keskuudestaan rahaa ja valmistaneet paikalliselle orpopojalle vaatteet ja saappaat.

- Suomalaiset herättivät briteissä ihailua, koska suurin osa heistä osasi lukea ja kirjoittaa ja käyttäytyä. Ruokapöydässä luettiin aterian lopuksi rukous ja hiljennyttiin. Pöytä jäi siistiksi.

Tällaista ei yleensä vankiloissa nähty, eikä sen puoleen kaikissa paremmissa perheissäkään.

Kiusallista, mutta kiinnostavaa

Sotahistorioitsija Georg Dodd Chambers kirjoitti, että "suurta huomiota on herättänyt suomalaissotilaiden yleissivistyksen taso, joka on ylivoimaisesti parempi kuin brittisotilaiden. Tämä on meille kansakuntana kiusallista, mutta herättää kiinnostuksen suomalaisia kohtaan."

Kun vangit sodan päätyttyä palautettiin Suomeen, heitä oli rautatieasemalla saattamassa koko kaupunki ja soittokunta. Yliluutnantti Gustaf Grahn piti suomalaisten puolesta kiitospuheen, jonka tekstiä säilytetään yhä Pelham Arms -pubissa.

Vankeuden aikana 28 sotilasta kuoli mukanaan tuomaansa keuhkotautiin. Viimeinen vainaja "saatettiin St.Johnsin hautausmaahan Kuninkaallisten merivoimien ja soittokunnan johdolla. Kirkko oli ääriään myöten täynnä. Viimeisenä siunauksena ammuttiin kolme kunnialaukausta".

Jerker Örjansin mielestä suomalaiset sotilaiden kohtalo symbolisoi hyvin demilitarisoitua Ahvenanmaata.

- Taisteluissa he eivät venäläisten komennossa saaneet suuriakaan aikaan, mutta voittivat vihollismaan arvostuksen yksilöinä rauhanomaisissa oloissa.

Eivätkö tällaiset sankarit ja Bomarsundin puolustajat ansaitse muistopatsasta?

JAMIE NIEMINEN

TS/Tuula Heinilä<br />Brittisotilainen muistokivi.
TS/Tuula Heinilä
Brittisotilainen muistokivi.
TS/Tuula Heinilä<br />Venäläisten muistokivi.
TS/Tuula Heinilä
Venäläisten muistokivi.
TS/Tuula Heinilä<br />Ranskalaissotilaiden muistokivi.
TS/Tuula Heinilä
Ranskalaissotilaiden muistokivi.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.