Koti & puutarha: Kesäpuutarhan unelma toteutui

TS/Marttiina Sairanen<br />Paratiisin kukkaloisto syntyy elämisestä puutarhan kanssa joka päivä. Ja kunnon kananlantalisäyksestä, niinkuin Eila Lumpeen mökkipalstalla.
TS/Marttiina Sairanen
Paratiisin kukkaloisto syntyy elämisestä puutarhan kanssa joka päivä. Ja kunnon kananlantalisäyksestä, niinkuin Eila Lumpeen mökkipalstalla.

Kukkaloisto lyö mykäksi jo portilta. Punainen mökki kätkeytyy puoliksi raskaita kukkia leiskuvan köynnösruusun ja rehevän viiniköynnöksen taakse. Ruusuilla reunustettu käytävä johtaa lammikolle, johon peilaavat kuunliljat ja taivaita hipovat ritarinkannukset.

Eila Lumme uppoutuu puutarhaelämään joka kesä muuttokuormineen ja unelmineen päivineen. On uppoutunut jo 35 vuotta, siitä asti kun hän miehensä kanssa muutti Oripäältä Turkuun ja tarvitsi kaupunkielämäänsä henkireiän luontoon.

Silloin he hankkivat siirtolapalstan ja mökin Kupittaalta. Seitsemän vuoden päästä he olivat niin korviaan myöten ihastuneita uuteen kesäelämäntapaansa, että halusivat enemmän. Kupittaan mökki myytiin ja perhe hankki isomman palstan Peltolan Vadelmatieltä.

- Mieheni halusi paikan, jossa voisi olla myös yötä. Kupittaan mökit ovat siihen liian pieniä, Eila perustelee.

Muuten hän muistelee myös Kupittaan aikaa hyvällä. Ihmiset olivat samanlaisia kuin Peltolassa: iloisia, yhtä köyttä vetäviä ja puutarhatöihin hurahtaneita. Siirtolapuutarhaihmiset ovat joka paikassa laji sinänsä.

Peltolan mökki ostettiin talvella. Puutarhasta ei näkynyt juuri muuta kuin viisi omenapuuta.

- Se oli jännittävä kevät, Eila muistelee silmät loistaen.

Kevät synnytti ihmeen

Lumpeet eivät joutuneet katumaan luottavaista mökinostoaan.

Kevään lämpö nosti esiin kukan toisensa jälkeen. Pensaat alkoivat vihertää ja kukkia. Seinustan risukko työnsi Eilan ällistykseksi viininlehtiä ja myöhemmin kesällä rypäleterttuja. Pariskunta oli haltioissaan.

- Tämä oli periaatteessa samanlainen kuin nyt. Huolta olen pitänyt, mutta kovin paljon en ole lisännyt uutta.

Eila Lumme on ollut puutarhassaan yksin nyt 12 vuotta. Miehen kuolema kiinnitti hänet puutarhaan vielä lujemmin: kukista ja vihannesviljelystä tuli sisältöä muuten yksinäisiin päiviin.

- Minä taidan olla luonteeltanikin yksinäinen puurtaja, hän tunnustaa.

Hän viettää mökillään koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun. Päivät ovat puuhaa täynnä. Lapset ja lapsenlapset pistäytyvät välillä tuomaan elämää ja lammikon loisketta kukkasten keskelle. Välillä Eila istuu huoahtamaan kanukkapensaiden keskelle suojatun pikkupöydän ääreen.

Puurtamisen tulokset huomaa. Penkkien ja käytävien reunat ovat täydellisen huolitellut. Yhtään rikkaruohoa ei näy.

Pikku puutarha on jäsennelty viihtyisiin "huoneisiin": edessä on kukkatarha lampineen, kanukoiden takana oleskelusoppi, mökin takana iso vihannesmaa ja perunamaa, omenapuiden takana kompostorit kurkkuviljelmineen.

Peltolasta taisteltiin

Kahden mökin päässä Eila Lumpeen tontista puuhailee Kaarina Kivistö . Hän on viljellyt omaa paratiisiaan vuotta vähemmän kuin Eila, eli tänä kesänä 27 vuotta.

- Työtoverillani oli täällä mökki, ja hän kehui olojaan niin että minäkin päätin ostaa, Kaarina muistelee.

Hänenkin ostoonsa liittyi jännittämistä, tosin vähemmän mukavaa. Peltolan siirtolapuutarhan sopimus maanomistajan eli kaupungin kanssa oli katkennut, ja kaupunki harkitsi maan kaavoittamista rakennuskäyttöön. Alueen etelälaitaan alettiin vetää leveää valtaväylää, Eteläkaarta.

Kaksi vuotta peltolalaiset joutuivat taistelemaan tulevaisuutensa puolesta, ennen kuin asia ratkesi heidän edukseen.

- Irma Honka teki siinä asiassa paljon työtä. Ilman häntä emme ehkä olisi täällä, Kaarina pohtii.

Hän kuuluu Peltolan polkupyöräkaartiin: joka kesäaamu hän kaartaa Luolavuoresta siirtolapuutarhaan päin.

- Kun tulin tänne, ei täällä ollut suihkuja eikä juuri muitakaan mukavuuksia. Nyt olisi, mutta olen tottunut nukkumaan kotona.

Kaarina Kivistön pihan kukkaloiston takaa löytyy melkoinen hyötyviljelmä. Purjoa, kurpitsaa, jättikokoisia valkosipuleja, iso perunamaa, härkäpapurivistö...

- Näitä on mukava lahjoitella tuttaville, Kaarina iloitsee.

Hänen osuutensa avoimien päivien juhlatunnelmasta menee sivu suun: liput Savonlinnan oopperajuhlien Aidaan on hankittu ennen kuin tästä päivämäärästä oli tietoa. Eila Lumme on värväytynyt yhteistalkoisiin Peltolan talolle myymään vieraille hernesoppaa, pannaria ja kahvia.

- Hieno asia tämä on: me näytämme mielellämme muille puutarhasta kiinnostuneille, mitä olemme saaneet aikaan, Eila ja Kaarina vakuuttavat.

Niin Kaarina kuin Eilakin toivottavat puutarhasta kiinnostuneet tervetulleeksi tutkimaan sunnuntaina Vadelmatien ja koko Peltolan kakkoslohkon viljelyaikaansaannoksia. Lohko on tärkeä mainita: siirtolapuutarhan yhteistyö toimii lohkoittain, ja kakkoslohko vastaa tänä vuonna avoimien ovien järjestelyistä.

Pieni kilpailuhenki lohkojen välillä pitää yllä pientä vipinää peltolalaisten kesken. Kun jokainen yrittää olla lohkoista upein, lopputulos huikaisee.

Täydellisyyttä on mukava töllistellä.

Eva Latvakangas

Peltolan siirtolapuutarhan avoimet ovet Ilpoistentie 26 sunnuntaina 31.7. klo 12-15.

TS/Marttiina Sairanen<br />Siirtolapuutarhaelämään kuuluvat vadelmat ja tikanheitto.
TS/Marttiina Sairanen
Siirtolapuutarhaelämään kuuluvat vadelmat ja tikanheitto.
TS/Marttiina Sairanen<br />Siirtolapuutarhassa vedetään yhtä köyttä, vakuuttavat Kaarina Kivistö ja Eila Lumme.
TS/Marttiina Sairanen
Siirtolapuutarhassa vedetään yhtä köyttä, vakuuttavat Kaarina Kivistö ja Eila Lumme.
TS/Marttiina Sairanen<br />Viiniköynnöskin viihtyy seinustan suojassa.
TS/Marttiina Sairanen
Viiniköynnöskin viihtyy seinustan suojassa.