Ei ole tarkoitus häiritä!

TS/Natalia Kopkina<br />- Nuoret ovat vanhempia avoimempia ja vastaanottavaisempia, Lan Le kuittaa. Hän edustaa Amnesty Internationalia ja pyrkii tukijäsenten hankkimisen lisäksi murtamaan ennakkoluuloja ja herättämään uusia ajatuksia.
TS/Natalia Kopkina
- Nuoret ovat vanhempia avoimempia ja vastaanottavaisempia, Lan Le kuittaa. Hän edustaa Amnesty Internationalia ja pyrkii tukijäsenten hankkimisen lisäksi murtamaan ennakkoluuloja ja herättämään uusia ajatuksia.

Lan Le , 20, kulkee punaisessa paidassa, punaisen sateenvarjon alla, punainen kansio kainalossaan. Hänen edustamansa järjestö, Amnesty International, ei rekvisiitan ansiosta jää epäselväksi. Sade ei häntä häiritse. Len toiveena on vain, että hän saisi tehdyksi hyvän työpäivän ja kumotuksi ihmisten ennakkoluuloja.

- Suurin osa ihmisistä sanoo olevansa kiireisiä ja pakenee. Noin yksi kymmenestä pysähtyy. On vain jatkettava sinnikkäästi eikä saa lannistua, Le kertoo jatkaen feissaamista.

Len työ ei ole helppoa, sillä vain harva on valmis pysähtymään ihmisoikeuksien vuoksi. Tiina Palmu , 19, seisoo kävelykadulla ystävien seurassa feissarin kulkiessa ohi. Hän ei ole koskaan puhunut järjestöihmisen kanssa.

-  Välillä se on ärsyttävää, kun ne juoksevat perässä. Varsinkin silloin, jos on oikeasti ihan kauhea kiire, hän tokaisee.

Palmu tosin myöntää arvostavansa feissareiden aktiivisuutta.

- Kai mä joskus voisin mennä juttelemaan, kun ne kuitenkin puhuvat ihan hyvän asian puolesta, hän pohtii.

Pyrkimys samalle aaltopituudelle

Len mukaan nuoria on helpoin lähestyä.

- He ovat vanhempia avoimempia erilaisille ja uusille aatteille, Le kuittaa.

Hän kertoo, ettei ainakaan Amnestyn feisssareille ole opetettu mitään myyntipuhetta, vaan varmuus tulee kokemuksesta ja oikeat sanat löytyvät harjoittelemalla.

- Yleensä on niin, että se mikä toimii yhdelle, toimii muillekin.

Oikea lähestymistapa on tärkeä. Joskus feissarin on käytettävä suoriakin ilmauksia ja kysyttävä, onko vastaan tuleva valmis jättämään yhden tuopin väliin järjestöä tukeakseen.

- Kun huomaa ihmisen, jolla näyttää olevan aikaa, voi mennä juttelemaan. Parasta on, kun pääsee ihmisen kanssa samalle aaltopituudelle, Le painottaa.

Radikaalia leimaamista

Jotkut osaavat kuitenkin käyttäytyä myös huonosti.

- Ihmisillä on vääristynyt kuva järjestöaktivisteista: jotkut mieltävät heidät radikaaleiksi ja reagoivat siksi aika negatiivisesti ja ovat tosi tylyjä, Le harmittelee.

Yhden kokemuksen perusteella leimataan kaikki feissarit.

-Jotkut ihmiset ajattelevat, että tämä on uncool-juttu ja, että olemme niin sanotusti erilaisia nuoria. Täytyisi kuitenkin ottaa paremmin selvää asioista ennen kuin leimaa kaikki jäsentenkerääjät, Le painottaa.

Palmu myöntää, että feissarin tullessa vastaan hän laskee katseen maahan ja kävelee eteenpäin. Tämä on feissarin mukaan kaikkein tylyin tapa välttää keskustelu.

- Fiksuinta olisi sanoa, ei kiitos tai, että ehkä joku toinen kerta, Le valaisee.

Hän toivoo, että ihmisillä olisi myös ymmärrystä.

- Päivittäin juttelemme niin monen ihmisen kanssa, ettemme voi yksinkertaisesti muistaa kenelle olemme jo kerran puhuneet. Ei ole tarkoitus häiritä, Le naurahtaa.

Aleksi Lundén

TS/Natalia Kopkina
TS/Natalia Kopkina