Mr Beaver ei luovu farkuista

TS/<br />13-vuotias Matti ja kotimaiset Väiskit.
TS/
13-vuotias Matti ja kotimaiset Väiskit.

- Ihmiset luulivat ja monet luulevat yhä, että Beavers on amerikkalainen juttu. Brändin luominen lähti ensin vahingossa ja sitten systemaattisesti. Merkin tekeminen on taidetta, Matti Majava sanoo.

Tapaaminen on sovittu miehen nykyiseen yritykseen Lohjalle. Vaikka Beavers on Majavan osalta historiaa, ei hän ole koskaan pyrkinyt eroon farkuista. Denim Trading toimii vaatevalmistajien ja kauppiaiden välikätenä maailmalla.

Majava on 61-vuotias, mutta näyttää nuoremmalta. Hän on pukeutunut rennosti farkkuihin ja vaaleaan paitaan, jalassa on mukavat tennarit. Luonnonkihara tukka on kurittomasti sekaisin.

Nuorekkuuteen on hyvä syy. Muodin ennakoiminen on osa Majavan työtä, eikä se onnistuisi, ellei hän viihtyisi niin hyvin nuorten seurassa.

Lällärit Jamekset

Mutta palataan vielä vuoteen 1958.

Matti Majava on viikkoja uurastanut lautapoikana rakennuksella toteuttaakseen unelmansa. Kun riittävästi rahaa on koossa, hän reissaa kansipaikalla Turusta Tukholmaan, ostaa amerikkalaiset farmarit ja on niin ylpeä hankinnastaan, että nukkuukin housut jalassa.

Isä-Majava ei ole ihastunut, ei lainkaan. Tosin Matti on saanut ensimmäiset farmarinsa jo 13-vuotiaana, mutta ne olivat lohjalaisen Vaaksan valmistamat mustat Väiskit, eivätkä mitkään paheelliset Leet, Wranglerit tai Levikset, joita Hollywoodin nuori kapinallinen James Dean tai syntisen seksikäs Marilyn Monroe käyttivät.

- Isä oli joviaali taulukauppias ja maailman paras isä, mutta hänen mielestään farmarit olivat rokkarien ja raggarien vaatteita. Hän otti farkkuni pois ja antoi ne talonmiehen pojalle, jolle ne hänen mielestään sopivat paremmin. Menin ostamaan uudet vielä samana kesänä, mutta ymmärsin sopia asiasta etukäteen vanhempieni kanssa.

- Olin Munkkiniemessä ainoa, jolla oli aidot farmarit. Jo silloin huomasin niiden merkityksen. Kotimaiset Jamekset, Vaaksat ja Lassot olivat auttamatta lällärihousuja. Nykykielellä sanottaisiin, etteivät ne olleet katu-uskottavia.

Elettiin aikaa, jolloin useimmat lukiolaispojat pukeutuivat koulussa pukuun, kauluspaitaan ja kravattiin. Tytöt käyttivät lähes poikkeuksetta hameita. Lapsuudesta siirryttiin suoraan aikuisuuteen.

Vanhat farkut myyntimenestys

- Kun nuorisokulttuuri 1950-luvun lopulla murtautui Suomeen, se oli todella uusi asia sodankäyneelle sukupolvelle. Sillä haettiin mullistusta ja tasavertaisuutta. Muotiin tuli nuorten oma musiikki, jonka ikoni oli Elvis . Vaatteiksi haluttiin farkut ja nahkatakki, Majava kertoo.

Hän lähti mukaan bisnekseen vuonna 1969 perustamalla silloisen vaimonsa Pirja-Leena Majavan kanssa ensimmäisen Beavers-kaupan Helsingin Mariankadulle.

Se myi käytettyjä armeijan vaatteita ja farmareita, jotka tulivat pestyinä paaleissa satamaan. Myymälä oli pieni, puulämmitteinen ja vaatimaton, mutta veti asiakkaita puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

- Kaupassa oli väkeä aamusta iltaan. Ihmiset jonottivat vaatteita samaan tapaan kuin nykyisin konserttilippuja. Sellaisesta tavarasta oli valtava pula.

- Myöhemmin muutimme vähän isompiin tiloihin, mutta pysyimme edelleen Kruununhaassa. Kolmen vuoden ajan olimme Suomen ainoa puhdasverinen farkkuputiikki, MicMac tuli myöhemmin ja saavutti myös huiman suosion, Majava muistelee.

Hän oli pohjustanut yritystään liftaamalla ympäri Eurooppaa ja haistelemalla tarkkaan, minne maailma oikein oli menossa. Suomi näytti olevan valovuosien päässä muodin trendeistä, agraarimaa. Pian kaikki kuitenkin muuttuisi.

Hurriganesit mannekiineina

Pirja-Leena ompeli ensimmäiset Beavers-farkut omalla ompelukoneellaan vuonna 1970. Ne vietiin saman tien käsistä.

Parin vuoden sisällä työtä teki yli neljäkymmentä kotiompelijaa. Seuraavaksi tarvittiin alihankkijoita, sitten jo omia tehtaita. Vuosikymmenen lopulla farmareita valmistettiin Multialla, Keuruulla ja Petäjävedellä. Työntekijöitä oli parhaimmillaan 150. Omia myymälöitäkin riitti tusinan verran, yksi niistä Tukholmassa.

- Beavers oli vahva. Suomessa se oli kolmen suosituimman, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa viiden suosituimman farkkumerkin joukossa. 1980-luvun alussa teimme 700 000 housuparia vuodessa, Majava kertoo.

Beaversin nousua vauhditti nerokas markkinointi. Majava solmi Hurriganesin kanssa sponsorisopimuksen, joka herätti hämmennystä muusikkopiireissä, mutta sai bändin ihailijat liikkeelle.

- Se oli sponssausta oravannahka-tasolla: kundit käyttivät Beaversin farkkuja ja t-paitoja, me järjestimme kiertueita. Kun tytöt näkivät ihailemansa Cisse Häkkisen päällä Beaversit, he halusivat heti samanlaiset.

- Suhde alkoi, kun Remu Aaltonen tuli myymälään ja pyysi hankkimaan itselleen amerikkalaisen nahkaisen pilottirotsin. Löysin sellaisen Pariisista kirpputorilta. Remu on maailman tyylikkäin kundi, mutta ostaa kalsareita lukuunottamatta vain käytettyjä vaatteita, Majava kuvailee rockin legendaa, jonka kanssa ystävyys on säilynyt läpi vuosikymmenten.

Kun Majava viime vuonna täytti 60 ja juhli tasavuosiaan Lohjan Åsvallassa laajan tuttavapiirin kanssa, piti Remu huolen musiikista.

Aikanaan Majava oli bändin hovihankkija. Hän muistelee, miten teetti Häkkiselle Lontoon Carnaby Streetillä saappaat, joissa oli korokepohja ja 22 senttimetriä korkeat korot. Niillä basisti huojui lavalla vaarallisen näköisesti, eikä aina edes selvin päin.

Häkkinen oli muutenkin hauska taiteilija - ja omapäinen.

- Bändi oli Beaversin mainoskeikalla Tukholmassa vuonna 1973, kun Cisse halusi mennä ennen paluumatkaa syömään ensimmäisen aidon Amerikan hampurilaisensa. Hän ihastui niin, että osti hampurilaisia mukaan ison laatikollisen, yhteensä 22 kappaletta ja mutusteli niitä sekä lentokoneessa että vielä seuraavana päivänä Helsingissä.

Kun hampurilaiset loppuivat, sponsorin piti ehdottomasti viedä nälkäinen muusikko lentokoneella takaisin Tukholmaan hankemaan lisää, nyt jo kaksi laatikollista.

Hurriganes ei suinkaan jäänyt ainoaksi Beavers-kiertueiden esiintyjäksi. Mukana olivat vuosien mittaan mm. Rauli Badding Somerjoki , Muska , Pepe Willberg , Dingo ja Teddy & The Tigers.

Jeans-kupla farkkukangasta

Farmarit syntyivät San Franciscossa vuonna 1853, kun Levi Strauss alkoi toimittaa kullankaivajille kestäviä työvaatteita. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän hankki Jacob Davisin kanssa patentin niiteillä vahvistetuille farkuille. Sata vuotta myöhemmin denim valtasi Suomen totaalisesti.

Farkkukankaasta tehtiin housuja, hameita, takkeja, jopa pyjamia. Sillä verhottiin ikkunoita ja verhoiltiin sohvia. Matti Majava hämmästytti ihmisiä ajelemalla kuplavolkkarilla, joka oli päällystetty farkkukankaalla. Auton koko sisustus oli samaa sinistä sävyä.

Muotifarkut olivat kireät ja matalat. Niiden piti nuolla sääriä ja litistää vatsa. Tytöt makasivat myymälän lattialla ja pidättivät hengitystään, kun myyjät kiskoivat piukkoja pöksyjä heidän jalkaansa. Joskus uloshengitys sai tiukasti ommellut napit lentämään.

- Välillä me neuvoimme ottamaan vielä pienemmän koon ja menemään farkut jalassa suihkuun, koska silloin ne antaisivat vähän periksi ja muotoutuisivat märkinä vartalon malliin. Silloin ohje ei tuntunut yhtään hullulta, Majava muistelee huvittuneena.

- Kankaassa ei vielä tunnettu stretsiä, joten farkut olivat järkyttävän epämukavat. Kundit ja gimmat käyttivät yhtä tiukkoja vaatteita, joten epäilemättä monesta miehestä tuli niinä vuosina impotentti.

Majava esittelee Pirja-Leenan suunnittelemaa, 1970-luvun uniikkia, käsityönä tehtyä farkkutakkia, jota somistavat mokkakaistaleet ja hapsut. Beavers onnistui myymään vastaavia Tukholman putiikkeihin, Pariisiin ja jopa nuorisomuodin mekkaan Lontooseen.

- Kaarle Kustaa halusi teettää tulevalle vaimolleen Silvialle tällaisen takin mittojen mukaan. Se merkitsi meille erittäin suurta positiivista julkisuutta. Myös Abban jäsenille kelpasivat hyvin kippanat Beavers-farkkurotsit, joita he saivat mainosmielessä.

Siistit farkut ovat tulossa

- Myöhemmin omista tehtaista tuli riippa. Olimme myyneet tuotantoa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan, mutta 1980-luvulla asiakkaat siirtyivät melko nopeassa tahdissa halvempiin maihin. Oli hirveän kallis ja vaikea projekti päästä tehtaista eroon ja siirtää ompelu Italiaan ja Portugaliin, Majava kertoo.

- Pääsimme jaloillemme, mutta Beavers-merkki surkastui pieneksi, kun emme osanneet teettää farmareita yhtä helposti kuin aiemmin kotimaassa. Meille jäivät vain Suomen markkinat. Jo silloin tuotanto olisi pitänyt siirtää vielä halvempiin maihin, esimerkiksi Kaukoitään.

Luhta osti tuotemerkin ja liiketoiminnan vuonna 1996.

- Beavers ei enää taistele entisessä sarjassa, vaan on keskittynyt toisiin segmentteihin nuorisomuodin ulkopuolella. Joskus sen kohtalo on ottanut pahasti sydämestä, Majava tunnustaa.

Harvoin hän kuitenkaan ehtii murehtia Beaversin menekkiä, sillä uusia haasteita riittää.

- Farkkukauppa on tiedettä, taidetta ja designia, hän innostuu.

- Hyödynnän nyt sitä tietämystä ja kokemusta, mikä minulla on. Olen kansainvälisenä välittäjänä suomalaisille asiakkaille, jotka haluavat ulkoistaa oman farkkutuotantonsa.

Majava kuulostaa siltä kuin loisi taas omaa farkkumerkkiä. Hän miettii malleja, valitsee kankaat ja valvoo farkkujen valmistusta niin Italiassa, Turkissa kuin Hongkongissa. Ja pesee farkkuja yhä uudelleen, sillä vasta konepesu paljastaa kankaan ominaisuudet. Tarjolla on tuhansia eri vaihtoehtoja.

Toinen projekti liittyy pieneen, Tuomas Majavan rakentamaan Blue Planet -tuotemerkkiin ja kolmas Littlebig-farmareihin. Majava on LTB:n Pohjoismaiden ja Baltian aluepäällikkö.

- Kyseessä on turkkilais-, italialais-, hollantilais-amerikkalainen yhtiö, jonka pääpaikat ovat Amsterdamissa ja New Yorkissa. Se valmistaa 15 miljoonaa housua vuodessa, eikä suostu tekemään edes keskitason tuotteita, vaan ainoastaan laatufarkkuja. Minun tehtäväni on toimia yrityksen pohjoismaisena visionäärinä ja saada aikaan myyntiverkosto.

Littlebigin vaatteita riippuu toimiston tangoilla metreittäin. Majava poimii farkuista muodikkaimmat, rispaantuneet ja vaaleiksi kuluneet.

- Rikkinäiset farkut ovat nyt muotia, mutta vuodessa, kahdessa tulee vastabuumi ja reiät häviävät. Muotiin tulevat erittäin siistit housut, hän ennustaa.

- Farkkumuoti on sellaista, että aina on olemassa jokin vahva päätrendi. Seuraava uutuus pyrkii kumoamaan edeltäjänsä selkeällä vastakohdalla. Näin karuselli pyörii. Tosin tänä päivänä markkinat ovat pirstoutuneet lukuisiin alakulttuureihin, joilla on omat, erittäin nopeasti vaihtuvat trendinsä. Uskottavan nuorisobrändin luominen on entistä vaikeampaa.

MERJA ILPALA

TS/Merja Ilpala
TS/Merja Ilpala
TS/<br />Vuoden 1970 mainoskuvat otettiin Beaversin omassa myymälässä Mariankadulla.
TS/
Vuoden 1970 mainoskuvat otettiin Beaversin omassa myymälässä Mariankadulla.
TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.