Julkiset salat: Suden kasvattama

TS/Jane Iltanen<br />- Parhaimmillaan teatteri synnyttää katsojissa kysymyksiä ja ajatuksia, miettii Valtteri Roiha.
TS/Jane Iltanen
- Parhaimmillaan teatteri synnyttää katsojissa kysymyksiä ja ajatuksia, miettii Valtteri Roiha.

Valtteri Roiha on tullut yleisölle tutuksi kymmenistä naurun kirvoittamista rooleistaan, joita hän on tehnyt sekä aikuisille että lapsille. Saattaapa niitä olla satojakin, miehellä kun ei ole tapana mennä siitä, mistä aita on matalin.

Tänä kesänäkään hän ei tyydy yhteen hahmoon vaan suoriutuu parista-kolmestakymmenestä roolista Linnateatterin kesäproduktiossa yhdessä Miska Kaukosen ja Jari Nolvin kanssa. Mieletön Raamatun historia  -näytelmän on ohjannut jo perinteeksi muodostuneelle näyttämölle Aboa Vetus & Ars Nova -museoiden pihaan Teijo Eloranta.

Ehtii näyttelijä tehdä sentään jotakin muutakin kuin hauskuuttaa katsojia naamaansa väännellen. Reilu viikko sitten Roiha käväisi Kalajoella rantajalkapallon SM-kisoissa, Kauhajoella hän poikkesi viskomassa salaista intohimoaan, frisbeegolfia.

Tarkoituksena on lähteä vielä pyöräretkelle saaristoon, jossa luonnossa viihtyvän miehen mieli lepää.

Syksyllä Linnateatterissa jatkuu huikean suosion saavuttanut Mieletön Turun historia sekä lastennäytelmä Urpo ja Turpo ja Ihanaa , jonka kanssa työryhmä lähtee myös kiertueelle Itä-Suomeen. Ensi-iltansa saa niin ikään lapsille suunnattu Uppo-Nalle ja talven taika .

Mitä jää käteen yleisölle, joka tulee katsomaan Mieletön Raamatun historia -näytelmää?

- Toivoisin, että hyvän mielen lisäksi yleisö saisi esityksestä myös tietopaketin, mitä Raamattu on. Ettei näytelmä olisi pelkästään hauskuuttamista. Eli samaan tapaan kuin kahden kesän takaisesta näytelmästämme Shakespearen kootut teokset , joka herätti yleisön kiinnostuksen Shakespearen teksteihin laajemmaltikin. Katsojat voisivat innostua tarttumaan Raamattuun , onhan se historiamme kannalta melko merkittävä teos. Itse en ole kirjaa kannesta kanteen lukenut, onhan tuollaisen 1 310-sivuisen järkäleen kahlaamisessa aika kova homma.

Kuvaile trioanne muutamalla sanalla. Mitkä ovat teidän vahvuutenne näyttelijöinä?

- Me emme pelkää sitä, että häpäisisimme itsemme. Olemme valmiit häpeämään ja myös teemme sen tässä näytelmässä. Olemme tehneet kolmistaan jo monta juttua yhdessä ja tunnemme toisemme muutenkin aikojen takaa. Triomme on hitsautunut vuosien aikana paremmin yhteen, saamme jo toistemme pienemmistäkin vihjeistä kiinni. Me niin sanotusti soimme hyvin yhteen.

Repliikit hukassa ja väärät vermeet

Milloin ja miten kiinnostuit teatterista?

- Siitä on kymmenisen vuotta aikaa. Menin yhteen Kaarina-Teatterin kesäteatterijuttuun puolivahingossa mukaan. Ja kuten niin monen mielestä, näytteleminen tuntui erittäin hauskalta, ja niin ajauduin alalle. Kävin myös neljä vuotta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa Tutvossa syömässä soppaa mutta en minä sieltä koskaan valmistunut.

Rooli, jota et unohda?

- Voihan nenä, niitä on niin kauhea määrä. Mikäs sen yhdenkin kaverin nimi oli, no en nyt muista, mutta hahmo oli TeatteriSuden tuotantona toteutetussa näytelmässä Sexual Perversity in Chicago . Tyypillä oli sellainen nariseva nauru, jota käytän joskus vieläkin ravintoloissa istuskellessani. Tämä hahmo on jäänyt kummittelemaan.

Pahin pelkosi näyttelijänä?

- Hehheh. No, aina näkee painajaisia, että tulee lavalle väärissä vermeissä eikä muista, mitä piti sanoa. Raamattu -näytelmässä meillä on pari-kolmekymmentä roolia per jätkä, joten nämä pelot mitä luultavimmin myös toteutuvat. Mutta koska tyylilaji on mikä on, luulen, että yleisön mielestä on vain hauskaa, kun me mokaamme.

Paras gägi, jolla olet vastanäyttelijäsi tipauttanut kesken esityksen?

- Jaa-a. Hehheh. No, onhan niitä, mutta ei lehteen painettavaksi. Yksi puhdas vahinko tulee mieleen. Linnateatterin proggiksessa My life in Art meillä oli Virtasen Jannen kanssa suutelukohtaus. Jannella oli silmälasit, jotka muljahtivat kesken kaiken hänen otsalleen. Minä aloin tietysti nauraa, samoin Janne, mutta hän saikin niin hirveän naurukohtauksen, että ensin hän hekotti viitisen minuuttia yleisön kanssa, ja sitten kun yleisö ei jaksanut enää nauraa, hän pyrskähteli yksinään lavan nurkassa, ja lopuksi hän pyysi katsojilta vielä anteeksi. Mutta tämä oli siis täysin yllättävä tapaus, ei minun suunnittelemani gägi.

Unohtumattomin palaute, jonka olet katsojalta saanut?

- Jos lasten palautteita ei lasketa, niin viime kesältä jäi mieleen yksi erittäin hauskanen lausunto, jota ei kylläkään tultu kertomaan suoraan minulle. Silloin pyöri tällä samalla Aboa Vetuksen pihalla Mieletön Turun historia  -näytelmä, jossa näytteli myös Jenni Hakala . Joku mies oli pysäyttänyt Jennin Stockmannin hedelmätiskillä ja sanonut, että: "Olin eilen illalla katsomassa esitystänne vaimoni kanssa. Minun vaimoni on vihainen ihminen, mutta hän hymyili vielä tänä aamunakin. Kiitos."

Mitä jäi käteen TeatteriSuden ajoilta?

- Paljon hyviä kavereita. Se oli todella opettavaista aikaa. Ehkä TeatteriSusi oli minulle niin kuin teatterikoulu, kun en ole varsinaista koulua käynyt. Olen myös ylpeä siitä, että Suden tyypeistä moni on päässyt ammattilaiseksi. TeatteriSusi elää tavallaan vieläkin Linnateatterin hengessä, sillä TeatteriSusi on tietyssä mielessä osa Linnateatteria.

Miksi tämä nyt jo loppui?

Mihin teatteria tarvitaan?

- Parhaimmillaan teatteri synnyttää katsojissa kysymyksiä ja ajatuksia, teatteri vaikuttaa, koskettaa, liikuttaa, naurattaa. Kun ihminen menee katsomaan hyvää teatteria, hän ei ole enää aivan sama ihminen, kun hän tulee sieltä ulos.

Mistä syntyy palo tehdä teatteria?

- Edellä mainitun kohdan täyttämisestä, oli tyylilaji sitten tragedia, komedia, farssi tai mikä vaan. Siitä, että pystyy synnyttämään katsojissa ajatuksia.

Onko usko joskus horjunut, milloin ja miksi?

- Aika montakin kertaa, viimeksi tänään. Vaikka harjoitusaika on näyttelijälle kaikkein hauskinta, kun saa luoda ja kehittää rooliaan, se on samalla myös tuskaisinta ja epävarminta aikaa. Näyttelijän pitää oppia hyväksymään, että harjoituksissa hän on myös huono, sekä sietämään elämää kaaoksessa.

Minkälaista teatteria haluaisit tehdä ja nähdä?

- Hyvää teatteria, joka on sellaista, että katsoja uppoutuu täysin siihen maailmaan eikä katso esityksen aikana kelloa kertaakaan. Ja kun näytelmä päättyy, tulee sellainen olo, että miksi tämä nyt jo loppui. Mukaansatempaavaa.

Mitä vastaisit niille, jotka leimaavat teatterintekijät oikeita töitä vieroksuviksi haihattelijoiksi?

- He ovat oikeassa. No ei kai. Monta kertaa on tullut mieleen, että voisi olla hyvä itsenkin välillä tehdä niin sanottuja kunnon töitä, sillä teatterintekijät eivät saisi etääntyä liiaksi tavallisten ihmisten elämästä. Teatterintekijöiden pitäisi olla jonkin sortin tulkkeja ja peilejä, mutta hyvin usein homma lipsahtaa siihen, että teatteria tehdään vain toisille teatterintekijöille. Kaikille näyttelijöille pitäisi säätää sellainen laki, että heidän olisi tehtävä kaksi kuukautta vuodesta ihan oikeita töitä. Itse haluaisin olla eräopas, vaikka en tiedä onko sekään mikään kunnon homma. Tai puutarhuri. Joka tapauksessa ulkotöitä luonnon keskellä.

Missä tahansa Rooma pystyyn

Minkälaisen kasvatuksen sait vanhemmiltasi?

- Hyvän kasvatuksen. Minut on opetettu kunnioittamaan toisia ihmisiä ja ottamaan muut huomioon.

Minkälaisia olivat lapsuutesi kesät?

- Kesät olivat aurinkoisia. Meidän perheemme veneili aika paljon, ja teimme myös aika paljon automatkoja. Leikin sellaista mielikuvitusleikkiä, että minä olin Rooman keisari ja rakensin ympärilleni Rooman valtakuntaa. Milloin tahansa pysähdyimme parkkipaikalle, minulla oli Rooma pystyssä. Minulla oli myös tapana etsiä korkein paikka, mitä löytyi, ja mennä sinne pitämään palopuheita.

Miten käytit teinivuosiesi viikonloput?

- Siihen aikaan pelasin vielä aktiivisesti jalkapalloa. Katsoimme kavereiden kanssa aika paljon videoita ja pelasimme pelejä. Se oli sellaista yhdessäoloa. Ai niin, ja korjasin mopoa.

Mitkä asiat saivat sinut nuoruudessasi itkemään?

- Samat asiat kuin tänäkin päivänä, eli epäoikeudenmukaisuus ja läheisten menettäminen.

Ei kannata katua liikaa

Mikä on luonteesi johtava piirre?

- Tätä pitäisi kysyä joltakulta muulta. Olettaisin, että olen aika optimistinen, ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä.

Elämäsi onnettomin hetki?

- Tähän mennessä onnettomin hetki oli, kun jouduin viemään oman koirani lopetettavaksi. On siitä jo aikaa, kymmenisen vuotta.

Mille jutulle olet nauranut viimeksi maha kippurassa?

- Siellä rantajalkapalloturnauksessa meidän joukkueemme kapteeni, joka on ammatiltaan kokki, yhdisti Tuntemattoman sotilaan repliikit kokkien työhön: "Sanokaa, mitä sanotte, mutta tilaus se on." Tämä ei kyllä aukea kenellekään.

Mitä kadut elämässäsi?

- Olen sitä mieltä, että katuminen ei johda mihinkään. Ei minulle tule mitään ihmeellistä mieleen.

Mikä on akilleen kantapääsi?

- Siis heikoin kohtani? Aika hankala kysymys. Varmasti niitä on paljonkin, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi. Ehkä heikoin kohtani liittyy samaan asiaan, mikä saa minut hermostumaan, eli ihmisten epäoikeudenmukaisuuteen. Jos tunnen, että itseäni tai muita ihmisiä kohdellaan väärin.

Paras keino häpäistä itsensä?

- Yrittää tehdä Raamattu alle kahdessa tunnissa. Myös improvisaatioteatterissa saa häpäistä itseään urakalla.

Mikä siinä naurattaa?

- Jos uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi, voi löytää sellaisia juttuja, jotka naurattavat ihmisiä. Toivottavasti siinä saa myös nauraa itselleen.

Siisti sen olla pitää

Mihin kiinnität naisessa ensimmäiseksi huomiota?

- Tykkään iloisista ihmisistä, joten ensimmäiseksi kiinnitän huomiota nauruun ja sitä kautta myös huumorintajuun. Täytyy myöntää, että on ulkonäölläkin merkitystä.

Mitä piirteitä arvostat naisessa?

- Huumorintajua, älykkyyttä ja siisteyttä, hehheh. Siis jos puhutaan naisesta, jonka kanssa minä olen. No, se johtuu siitä, että olen itse vähän tämmöinen sottapytty. Avoimuutta ja iloisuutta.

Mitkä asiat tekevät elämästä arvokkaan?

- Hyvät ihmissuhteet, mielekäs työ. Ei tarvita mitään kauhean ihmeellistä, elämä on arvokas jo itsessään.

Elämänfilosofiasi?

- Asioilla on tapana järjestyä. Sitä minä ainakin olen hokenut tässä ensi-illan lähestyessä.

Miten rentoudut?

- Näiden asioiden parissa: frisbeegolf, luonto, sohvalla löhöily, hyvä ruoka, Mallaskukko. Jokainen voi miettiä tärkeysjärjestyksen ihan itse.

Minne menet, kun haluat olla yksin?

- Mallaskukkoon. No ei kai. Alakerran sohvalle. En minä kauheasti halua olla yksin.

Missä haluaisit olla kymmenen vuoden päästä?

- Haluaisin, että minulla olisi punainen tupa ja perunamaa meren rannalla. Jos siis vastaisin, että mikä minä haluaisin olla kymmenen vuoden päästä, olisin lottovoittaja.

Unelma, joka on vielä toteutumatta?

- Liittyy edelliseen.

Kerro jokin salaisuus.

- Meillä on viikko aikaa ensi-iltaan, mutta minä en osaa vielä replojani. Tätä ei saa kertoa ohjaajalle.

Mihin kysymykseen haluaisit vastata?

- Haluaisin, että joku kysyisi minulta, että haluatko lähteä ilmaiselle maailmanympärysmatkalle. Minä vastaisin, että joo.

Salla Tuomola

Linnateatterin Mieletön Raamatun historia Aboa Vetus & Ars Nova -museoiden pihalla 27. elokuuta asti.

TS/Jane Iltanen<br />Hyvät naiset ja herrat, Linnateatterin näyttelijä Valtteri Roiha sekä yksi miehen kymmenistä roolihahmoista kesäproduktiossa Mieletön Raamatun historia.
TS/Jane Iltanen
Hyvät naiset ja herrat, Linnateatterin näyttelijä Valtteri Roiha sekä yksi miehen kymmenistä roolihahmoista kesäproduktiossa Mieletön Raamatun historia.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.