Taikausko rehottaa
URHEILUSSA

TS/Riitta Salmi<br />Pallo hallussa. Jari Toivonen on törmännyt urheilussa taikauskoon ja nähnyt erilaisia rituaaleja.
TS/Riitta Salmi
Pallo hallussa. Jari Toivonen on törmännyt urheilussa taikauskoon ja nähnyt erilaisia rituaaleja.

Olipa kerran eräs koripallojoukkue, joka voitti tärkeän pelin. Kun voittoa ryhdyttiin analysoimaan, huomattiin, että kaikki pelaajat olivat tulleet paikalle bussilla. Johtopäätös oli looginen: myös seuraavaan matsiin päätettiin tulla bussilla.

Ei, älkää naurako, kyseessä on paitsi tositarina, ihan normaali ilmiö - urheilijat ovat sellaisia. Tai jos vähän laajennetaan: ihmiset ovat sellaisia, taikauskoisia heti kun silmä välttää.

Folkloristiikan opiskelija Jari Toivonen tietää sen, sillä hän on juuri saanut valmiiksi gradunsa, jossa tutkii urheilijoiden taikauskoa.

Kimmoke aiheeseen tuli oman harrastuksen kautta. Mies itse pelasi koripalloa joitain vuosia ennen kuin vaihtoi vähän yli vuosikymmen sitten valmentajan verkkareihin - hän valmentaa Turun NMKY:n B-poikia. Ja on urheilu ja nykyperinne ollut mukana Toivosen akateemisella uralla ennenkin - proseminaari syntyi urheilukatsomon huudahduksista.

- En oikein edes osaa sanoa, mistä juuri taikausko tuli. Joka tapauksessa halusin tehdä työn urheiluun liittyen. Meillä folkloristiikassa tehdään paljon töitä esimerkiksi Kalevalasta, mutta minua on aina kiehtonut nykyperinne. Varmaan aiheenvalintaan liittyi myös se, että olen törmännyt urheilussa taikauskoon ja nähnyt erilaisia rituaaleja.

Ahaa. Kuinka se sitten on herran itsensä laita: taskut tyhjiksi, ovatko ne täynnä jäniksenkäpäliä?

- Eivät. Minulla ei koskaan ole ollut kovin kummallisia taikauskoisia rituaaleja. Joskus piti ennen peliä saada viimeinen heitto sisään, mutta ei sekään kovin yleistä ollut. En muuten edes törmännyt yhteenkään jäniksenkäpälään gradua tehdessäni, vaikka erilaiset maskotit olivatkin yleisiä; joidenkin tutkijoiden mukaan niihin projisoidaan kielteiset tunteet ja niistä saadaan turvaa.

Toisin sanoen: kun näkee vaikka jääkiekkojoukkueella nallen, kyseessä ei olekaan viileä maskotti vaan halinalle. Söpöä.

Kaikki keinot käyttöön

"En voi lähteä peliin ilman onnen pelikassia."

Toivosen gradu on paitsi hauskaa luettavaa, myös ajatuksia herättävää. Eikö taikauskon pitänyt olla jotain sellaista keskiaikaista, johon rationaalinen nykyihminen ei hurahda?

- Niin se usein mielletään. Siis alkukantaiseksi, vanhojen aikojen epärationaaliseksi asiaksi. Taikausko on sellaista, joka ei kuulu meidän yhteiskuntaamme vaan jonnekin Afrikkaan. Se mielletään negatiiviseksi ilmiöksi. Tämä näkyi myös tutkielmassani: ihmisten oli vaikea myöntää olevansa taikauskoisia, mutta heti kun vaihdettiin sanaa ja puhuttiin rituaaleista tai onnea tuottavista asioista, niistä pystyttiin puhumaan, Toivonen kertoo.

Hän myös huomauttaa, etteivät urheilijat suinkaan ole yksin.

- Meillähän on yhteiskunnassa valtava määrä erilaisia epäonnea tai onnea tuottavia asioita: perjantai 13. päivä, tikkaiden alta käveleminen ja niin edelleen. Ne ovat asioita, joille nauretaan, mutta sitten toisena päivänä ne yhtäkkiä voidaan ottaa ihan vakavasti.

Ja tässä on juuri se taikauskon ydin: yleisesti ajatellen taikausko ilmenee silloin, kun ihminen on hädänalaisimmillaan, vaikkapa sairas.

Silloin kelpaa kansanparannus ja Jumala, kun taas tavallisena päivänä niille saatetaan naureskella.

- Samat lainalaisuudet ovat voimassa myös urheilukentällä. Jos edessä on tärkeä ottelu, otetaan kaikki keinot käyttöön, Toivonen sanoo.

Miesten ja naisten välillä ei taikauskon määrässä näyttänyt muuten olevan suurempia eroja. Tosin naiset myönsivät asian helpommin, kun taas miehet yrittivät selittää rituaalinsa rationaalisemmin.

Onnen hikipanta

"Kampaus on oltava sama nykyään aina, kun sillä kampauksella on kerran pelattu hyvin."

Toivonen kertoo, että yleensä ottaen homma menee näin: mitä tärkeämmästä pelistä on kyse, sitä enemmän siihen voi liittyä taikauskoa - mitä enemmän on muuttujia, joihin ei pystytä vaikuttamaan, sitä enemmän turvaudutaan yliluonnollisiin voimiin.

Gradussaan Toivonen luokitteli taikauskon eri kategorioihin: jutut mitä tehdään ennen ottelupaikalle tuloa, jutut jotka liittyvät pelimatkaan, asiat jotka liittyvät itse pelissä ja lopuksi vielä asiat pelin jälkeen. Lisäksi omana luokkanaan erilaiset onnenkalut, tatuoinnit, onnenkalsarit ja vastaavat.

Ylipäänsä urheilijoiden rituaalit olivat aika samantyyppisiä:

- On yleistä esimerkiksi, että matkalla kuunnellaan aina tiettyä musiikkia ja istutaan samoilla paikoilla - istumajärjestys on hyvin laaja ja yleinen tapa. Joku kertoi, että tekee aina kymmenen punnerrusta jossain tietyssä pysähtymispaikassa että pääsee fiilikseen. Joku laittaa vihkisormuksen kenkään, toisella on onnen hikipanta. Onneen koetetaan myös aktiivisesti vaikuttaa: paitaa ei pestä niin kauan kuin voittoputki jatkuu.

Erilaisilla rituaaleilla haetaan tietysti onnea, mutta koska joukkuerituaalit ovat yhteisöllisiä, ne myös nostavat joukkuehenkeä. Yksilötasolla kyse on enemmän taikauskosta.

Lenkki väärinpäin

"Se jengi voittaa, joka tulee ennen matsia koppipalaverista viimeksi ulos."

Toivonen kertoo, että usein urheilijoiden rituaaleihin liittyy samaan aikaan sekä rationaalinen että irrationaalinen puoli.

- Ennen pelipaikalle saapumista voidaan esimerkiksi käydä vaikka lenkillä aina samassa paikassa samaan aikaan tai saatetaan syödä aina puuroa aamiaiseksi. Se on toisaalta ihan järkevää: pitääkin käydä lenkillä, pitääkin syödä hyvin. Mutta siinä vaiheessa, kun siitä muodostuu tapa, josta ei oikein edes pääse irti, voidaan puhua taikauskosta.

Mutta kun tapa muodostuu - on esimerkiksi pakko pelata aina se iänikuinen tietyn värinen paita päällä - niin eikö se jo kuulostaa vähän… hmm… pakolta? Siis pakkotoimiselta?

Toivosen mielestä urheilijoiden ei kuitenkaan tarvitse huolestua, tavat eivät ole sairauksia - pakko-oireisia häiriöitä - vaikka saattavatkin syntyä hyvin erikoisten päättelyketjujen perustalle.

- Taikauskon syntyyn riittää yksi tapahtuma. Jos vaikka voittoon yhdistyy jokin erikoinen sattumus, niin ihminen helposti yhdistää ne kaksi asiaa. Jos taas sitten käy niin, että tuttu onnenjuttu ei toimikaan - tuleekin häviö, vaikka lenkki juostiin ihan kuten aina ennenkin - asiaa voi koettaa korjata vaikkapa juoksemalla lenkin toiseen suuntaan. Eli vaihdellaan rituaalia vähän.

Hulluja nuo urheilijat. Luulisi moisen tuntuvan aika tyhmältä.

- Eivät ihmiset tietenkään miellä asiaa niin. Vain ulkopuolisista tavat saattavat toisinaan näyttää hieman erikoisilta. Ja joskus niinkin, että tekijänkin mielestä rituaali on vähän hassu, mutta se tehdään yhtäkaikki, Toivonen kertoo.

Ja sitä paitsi suomalaiset koripalloilijat ovat ihan selväpäisiä verrattuna romanialaisiin jalkapalloilijoihin.

Romanialaiset noidat nimittäin varoittivat taannoin Englannin Valioliigassa Chelsean joukkueen riveissä pelaavaa Adrian Mutua , johon hän muina miehinä totesi:

- Ei hätää. Kiroukset eivät tehoa minuun, sillä pidän alusvaatteitani aina väärinpäin.

Roope Lipasti

Kursivoidut kohdat sekä viereiset lainaukset Jari Toivosen gradusta "Tutkija koripallokentällä. Etnografinen tutkimus suomalaisten koripalloilijoiden maagisista uskomuksista, tavoista ja rituaaleista."

EPA<br />Koripalloilu ammattilaiskentilläkin voi joskus näyttää täysin päättömältä puuhalta.
EPA
Koripalloilu ammattilaiskentilläkin voi joskus näyttää täysin päättömältä puuhalta.