Humanisti yritysjohtajana

TS/Suomen kuvapalvelu<br />Kauppaneuvos Heikki Huhtamäki luovuttaa presidentti Risto Rytille lahjakirjan, jolla Huhtamäki-Yhtymän osake-enemmistö siirtyy Kulttuurirahastolle. Taustalla professori Yrjö Reenpää, rouva Gerda Ryti ja Ministeri Tyko Reinikka. Oikealla L.A. Puntila. Kuva on vuodelta 1943.
TS/Suomen kuvapalvelu
Kauppaneuvos Heikki Huhtamäki luovuttaa presidentti Risto Rytille lahjakirjan, jolla Huhtamäki-Yhtymän osake-enemmistö siirtyy Kulttuurirahastolle. Taustalla professori Yrjö Reenpää, rouva Gerda Ryti ja Ministeri Tyko Reinikka. Oikealla L.A. Puntila. Kuva on vuodelta 1943.

Puntilan tie Huhtamäkeen kulki Suomen Kulttuurirahaston kautta. Rahasto alkoi saada tukevaa maata jalkojensa alle, kun melkoisen elintarviketeollisuusryppään rakentanut liikemies Heikki Huhtamäki ja hänen vaimonsa Signe päättivät lahjoittaa yhtymänsä osake-enemmistön Kulttuurirahastolle.

Puntila käytti ystäviensä presidentti Risto Rytin ja pääministeri J.W. Rangellin arvovaltaa vaikuttaakseen siihen, että Huhtamäet toteuttivat aikeensa alun perin suunniteltua nopeammin. Suurlahjoitus sovittiin lopullisesti heinäkuussa 1943 Puntilan ja Rangellin vieraillessa Huhtamäkien huvilalla Tupavuoressa, ja se sinetöitiin lounaalla Rytin luona Kultarannassa.

Heikki Huhtamäki arvosti Puntilan välityksellä saamaansa kosketusta valtion ylimpään johtoon. Puntilan hänelle järjestämä kauppaneuvoksen titteli ja suurlahjoituksen myönteinen julkisuus vaikuttivat myös lahjoituspäätökseen.

Osake-enemmistön siirryttyä Kulttuurirahastolle Puntila kutsuttiin sen hallintoneuvostoon ja vuonna 1957 johtokunnan puheenjohtajaksi. Hän pilaili usein sanomalla olevansa tehtailijoiden joukossa ensimmäinen historioitsija ja historioitsijoiden keskuudessa ensimmäinen tehtailija.

Yleishyödyllinen yritys

Talouselämän edistäminen oli Puntilalle - samoin kuin Heikki Huhtamäelle - paitsi hyvinvoinnin luomista myös kansallisen yhtenäisyyden rakentamista. Siksi toiminta yhtymän johdossa sopi luontevasti Puntilan yhteiskuntafilosofiaan.

Silti hämäläisestä viljelijäperheessä kasvanut humanisti oli kieltämättä outo lintu teollisuusyrityksen ylimmässä johdossa, mutta Puntila istui uuteen rooliinsa luontevasti ja keskittyi omille vahvoille alueilleen. Hän ei puuttunut varsinaiseen yritystoimintaan, mutta hyödynsi tehokkaasti suhteitaan yhteiskunnan vaikuttajiin.

Laajat valtuudet - tiukka ote

Puntila ajatteli itseään Huhtamäen johdossa teknokraattien vastapainoksi. Kollegan kuvauksen mukaan hän oli ahkera, tunnollinen ja osasi jakaa aikansa oikein. Työpäivä alkoi aina varhain, osaltaan myös siksi, että selkäsärky lyhensi yöunia.

Huhtamäki oli syvässä kriisissä vuonna 1973, ja Puntila osallistui aktiivisesti yhtymän strategian uudistukseen. Yleishyödyllisyyden painoarvoa vähennettiin ja tavoitteeksi otettiin pääoman tuotosta huolehtiminen. Organisaatio hajautettiin, henkilöstöä ja johtajistoa supistettiin, pääkonttorista luovuttiin.

Puntila osoitti melkoista itsenäisyyttä ottaessaan kantaa yhtymän yritysostoihin. Hän kannatti vahvasti Neli Oy:n ostoa ja Lönnström Oy:n liittämistä yhtymään, mutta vastusti jyrkästi tanskalaisen kalasäilyketehtaan ostamista, vaikka Yhtymän strategiana oli hankkia jalansijaa EEC-alueella.

Hän kävi tutkimassa tanskalaisyrityksen ja teki murskaavan matkaraportin. Siinä "poliittisen historian professori, entinen kansanedustaja ym.ym otti kantaa liikkeenjohdollisiin ja jopa tuotantoteknillisiin kysymyksiin". Toimiva johto jyräsi Puntilan, tanskalaistehdas ostettiin, pantiin saneeraukseen ja osoittautui muutamassa vuodessa katastrofiksi.

Toimivalla johdolla oli periaatteessa pitkä liekanaru, mutta se ei estänyt Puntilaa ottamasta kantaa hyvin maanläheisiin asioihin. Hän puuttui tuotantoteknisiin yksityiskohtiin kun aihetta ilmeni, ja sitä ilmeni joskus pienistäkin havainnoista.

Korjausehdotus saattoi lähteä linjaorganisaatioon, jos Puntilan havaintopiiriin tuli siskonmakkarakeittotölkki, jossa oli vain seitsemän sattumaa. Tai jos isoisä havaitsi aamiaispöydässä avatun vauvanruokatölkin pakkauskoon pienperheen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi.

Puntilan henkilöstöpolitiikka

Puntila kiinnitti paljon huomiota siihen, miten eri vaihtoehdot vaikuttivat henkilöstön asemaan ja mielipiteisiin. Hänen työparinaan pitkään toimineen vuorineuvos Erkki Partasen mukana tämä saattoi joskus johtaa "kansantribuunimaisiin" kannanottoihin.

Puntilan merkittävä johtajapanos olivat hänen henkilövalintansa. Toimitusjohtaja Erkki Partanen ja pitkän, toimitusjohtajuuteen päätyneen uran tehnyt Asko Tarkka olivat hänen löytöjään.

Puntila rekrytoi Asko Tarkan Huhtamäkeen Helsingin Fabianinkadulla ravintola Adlonin edessä, kun opintonsa juuri valmiiksi saanut Tarkka kertoi olevansa työnhalussa ja miettivänsä, kääntyäkö seuraavasta kadunkulmasta Kansallis-Osake-Pankin vai Pohjoismaiden Yhdyspankin suuntaan.

Puntila järkyttyi kun Polapakin kolmannen laajennusvaiheen yhteydessä ilmeni, millaiseen pakkotahtiin moderni tehokone asettaa sitä käyttävän ihmisen. "Tulemme tekemään kaikkemme, että koneiden käyttö, joka kilpailukyvyn kannalta katsoen on välttämätön, turmelisi ihmistä niin vähän kuin mahdollista." Siksi olisi luotava " henkinen ilmapiiri, jossa työtä tekevä ihminen tuntee työskentelevänsä ihmisenä ihmisten kanssa ihmisten hyväksi".

Puntila johti Huhtamäen kokeilemaan työpaikkademokratiaa jo ennen kuin yritysdemokratia oli lakisääteistä. Yhtymän ylin johto alkoi pitää sisäisiä tiedotustilaisuuksia jo 1969. Eduskuntavaiheensa jälkeen vuoteen 1976 asti Puntila piti noin kerran kuussa henkilökunnalle maailmanpoliittisia tilannekatsauksia.

Luova teollisuusjohtaja

Puntilassa oli kaikesta kiinnostuneen keksijän taipumusta. Hän havainnoi ympäristöään ja välitti ideoita linjaorganisaatiolle. Turkkiin ja Egyptiin tekemiensä matkojen herätteistä hän yritti aktivoida Lönnströmin johtoa kehittämään allashanaa, jossa veden kulutusta vähennetään mitoittamalla suutin hyvin pieneksi.

Havaittuaan ensimmäisen muovisen panssarisuojan taksinkuljettajan istuimen selkänojassa hän lähetti tällaista turvaratkaisua käyttävän autoilijan yhteystiedot yhtymän muovitehdas Pyrkijään innostaakseen sitä ajankohtaiseen tuotekehittelyyn.

Lapin-matkallaan hän kiinnitti huomiota monenkirjaviin ja huonokuntoisiin puusta tehtyihin postilaatikkoihin teiden varsilla. Välittömästi alkoi selvitystyö siitä, oliko mikään muovitehdas huomannut kiintoisaa markkina-aluetta.

Puntila tunsi menestyneensä yritysmaailmassa, mutta säilytti talonpoikaisen vaatimattomuuden eikä koskaan oikein tottunut teollisuusjohtajien herraskaisiin tapoihin. Hän paheksui vuorineuvos Erkki Partasta, joka tuloneuvottelujen kriisivaiheessa presidentin kanssa saunoessaan piti yhtymän autonkuljettajaa kaksi tuntia odottamassa Tamminiemen portin pielessä.

Puntila melkein keikaroi vaatimattomuudella. Hän nautti tulla kaksitahtisella, sinistä savua tupruttavalla itäsaksalaisella Wartburgilla kokouksiin, joihin yhtymän yksikönvetäjätkin tulivat kuljettajien ajamilla mustilla limusiineilla. Helpotus oli yleinen, kun korkeiden teollisuusjohtajien esimies hankki Volvon.

Professori ja vuorineuvos

Puntila oli alun perin Heikki Huhtamäen uskollinen tukija. Heidän välilleen syntyi kuitenkin kitkaa jo yhteistyön alkuvaiheessa, kun Paasikivi onnistui suostuttelemaan Huhtamäen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran valtuuston puheenjohtajaksi.

Se oli kiusallista, sillä kaksi Huhtamäki-yhtymän hallintoneuvoston jäsentä ja sen julkinen tukija Risto Ryti joutuivat Neuvostoliiton vaatimuksesta tuomiolle sotasyyllisoikeudessa. Rangellille vankilaan lähettämässään kirjeessä Puntila arvosteli kitkerästi Huhtamäkeä, josta hän käytti peitenimeä "ystävämme Henricus".

Puntila pauhasi: "Hän on… sotkeutunut kontin viilekkeisiin jo aikaisemmin, ettei hän pääse niistä irti. Olenkin kohdistanut ponnisteluni siihen, ettei hän sotkeutuisi enempää… Körttiläinen astui kuitenkin esiin ja piti päänsä. Olen ennustanut hänelle jatkuvia menetyksiä."

Myöhemmin toisissa oloissa Puntilan suhtautuminen oli toisenlainen. Puheessaan Heikki Huhtamäen hautajaisissa syksyllä 1970 hän kiitteli Huhtamäen ponnisteluista idänkaupan virittämiseksi, mutta vaikeni hänen roolistaan SNS:ssä.

JUKKA TARKKA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.